Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
Meren rannalla.
Ma aamuhetken soisoin meren rannikolla,
Aaltoisa avaruus oi’ edessäin.
Voi raja itse valtamorelläkiu olla,
Ma, heikko kuolova, vaan taivaan rannan näin!
Ei estehiä. Kaukaa aallot kiidättivät
Ja toinen toista yhä viskas edelleen.
Ne kohos, laski, kohos — kilpaa kiistelivät,
Kunuekka jalkojeni vaivuit juurehen.
Ja kasvaa myrsky. Minä hämmästyksissä!»
— Oi, kuinka ylevä on näky tämmöinen! —
Katala koitin, teroittaen silmiäni,
Käsittää kaikkea — ah, voinko sitä? — en!
Silloinpa rannikolla meren myrskyävän
Ma kukan yksinäisen kukoistavan näin.
Kuin herttaisosti näkyi pieni pilkistävän!
Ah, heutonut en heittää sitä silmistäiu!
Ma myrskyt unohdan, en mertä muistanunna,
En, ett’eu yli kaiken voiuut katsahtaa,
Ja kukau painoin riutallani, ihastunua
Ujulion löytämääni moron rannalta.
—t-n.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
