- Project Runeberg -  Lännetär. Album, utgifvet af Vestfinnar / VII. /
40

Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

-H- 40

tahtoo olla, mutta kai hiillä aikaan tullee. Lähti sitte
menemään reppunsa ja köppinsä kansa helvettiin. Isö
pirü tuli kohta vastaan, küsü, että ,.mitä asiaa sulla on?"
Munäpoika sanö, että „kuninkas pani minun täältä
iankaikkista verroo hakemaan, sano, että iänkaiken asuttu
on, eikä olé ikänä verroo maksettu". — rEikä makseta
nükkän", sanö iso piru. _Eiko makseta?" meinas
Munà-poika, huippas köpillänsä isön pirun huumeisiin. No pikku
pirut tuli, sanö, että rkiillä maksetaan, kiillä maksetaan".
Sotkettiin pojjaan reppu rahhaa täüteen, haéttiin viälä
tikun käns seinänravoistakin, kun ei ollu1 ennää mualla.
Munäpoika meinas, että _kiilliikai sitä täsäkin uj’t jo on
kerraks". Lähti tulemaan takasin kuninkaan tükö
rahå-reppunsa käns. Kiillä kuninkas sitte miälisänsà oli.

Käski pojjaan mennä sitte ■perkaamaan Liminkan niittaa
ja käski ottaa kansansa sitte tyähön, ketä hänen vaan piti
tahtoman. MunApoika lähti sitte menemään ja näki
meren rannalla sitte, ko yks mahdottoman suuri ilijä onki. Oli
laivanmasto onkensaittana ja paksu touvi ouken siimana
ja ankkuri pääsä onkena ja hevosen haaska syättinä.
Munäpoika meni sen tykö sitte, sanö, että, oottepa te
tommonen mahöottoman suuri miäs ja friski, tulisitteko
minun kansani j’hteen ruakaan ja tj’ähön. Äijä meinas,
että mikä siinä on, kiillä mää tulén. No ne lähti sitte
menemään taas ühftesä ja näkivät toisen äijän sitte.
Näkivät karraavan sen pitkin merén rantaa ja oli kaks suurta
kallioo kädzsä ja kalisti niitä ahteen. No he meni sen tükö
sitte, Munàpoika ja se onkija, ja Munäpoika küsü kohta,
että roléttepa te tommonen suuri miäs, tuléttekö minun
kansani ühteen ruakaan ja tiiähön?" Äijä meinas, että
„tulén küllä, mikä siinä on". Liihöettiin menemään sitte.

Päästiin sitte siihen tyäpaikalle, niin Munåpoika ja
kallionkalistajå rupés perkaamaan sitä niittua. Onkiäijä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 14:47:57 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/lannetar/7/0046.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free