Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
203
,,Mielelläni, koska se tapahtui sinun ja Hennon
kesken," sanoi Aina tyyntyneenä.
,,Me matkustimme Keski-Suomessa. Sydänsuven
aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään punertavien puiden
latvoihin ja vuorten harjanteille. Astelimme erästä
korkeaa harjannetta myöten päin lännestä pauhaavaa
koskea ja katselimme ihaillen maiseman kauneutta. Oikealla
ja vasemmalla puolella harjannetta levisivät laaksot
kaikessa hiljaisuudessaan, etäisellä rinteellä alapuolella
kuvastivat vihannat lehtipuut runkojaan järven
sinikuvasti-messa. Koski läheni ja sen kuohusta nouseva höyry loi
sen yli selkeän taivaankaari-sillan. Henno asettui
kosken rannalla korkeimmalle kivelle, mutta minä nojausin
erään kallistuneen vanhan kuusen kylkeen. Hän nosti
kätensä juhlallisesti ilmaan, niinkuin olisi tahtonut syleillä
koko maailmaa ja lauloi jyryävällä paasiäänellään:
,Xvt rintain täyttää luonto tää,
Se Elliä ei poista vaan;
Kuohaispa koski Niagaran,
On Ellin kuva rinnassan’,
Ei katon konsanaan." —
Laulettuaan hän katseli ympärilleen syvämielisesti,
mutta kaipaavalla katsannulla.
,,Semmoinen laulu," sanoin minä, „ei sovi vapaalle
ylioppilaalle. Huomaa sanaa vapaa! Ei siis mihinkään
kiinnitetty." —
„Yeli kulta," sanoi hän, „astuppas tunteiden
viidakkoon ja sekametsään. Hyvin verhottuna saatat pienen
ajan käyskennellä siellä haavoittumatta, mutta pian
repäisee yksi oksa yhden riepaleen irralleen, toinen toisen,
ja kolmas törkäisee sen alle haavan ihan paljaaseen ihoon.
Jos kuivettunut oksa on tohaissut haavan, karvastelee
se kipiästi ja kauan, — Ymmärrätkö?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
