- Project Runeberg -  Lännetär. Album, utgifvet af Vestfinnar / VII. /
213

Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

213

kansa tapahtuu Turun kautta ja toivoo saavansa sinun
matkatoveriksensa. Kuinka tämä selitetään?"

„Kuinraallista tosiaan! Missä on sekoitus? Hän on
siinä tapauksessa varmaankin tullut Turkuun jälkeen
lähtöäni, jos vnin hänen aikeensa sinne oli matkata–."

„Niin hän kirjoitti," sanoi Elli.

.,Kirjoitti varsin," vakuutti Aina.

„Kyllä, kyllä," todisti rovasti ja loi armeliaasti
silmänsä Elliin, jonka poskilta ruusut taas olivat kadonneet,
ja jonka rinta yleni ja laski levottomasti.

„Jossakiu on pieni erehdys tapahtunut," sanoi Alati
lohdullisesti, huomattuansa Ellin tuskan: „se on
epäile-mätöin seikka, että hän tulee, joll’ei mitään erinomaista
syytä ole työntynyt esteeksi."

„Sisällistä syytä," virkkoi Elli maltillisesti ja
itsekseen.

,,Kuinka niin?" kysyi Alati huolellisesti, „sisällistä
syytä? Mitä ajattelet?" —

„Häntä vaivaa yötinen uni," sanoi Aina leikkevästi,
koettaen siten liilpentää sisarensa mieltä, mutta siinä
tekikin Aina erehd3’ksen: Elli suuttui ja punastui, puri
punaista huultansa ja virkkoi:

,,Olkoon sanottu, sanonpa sen hänellekin, jos vielä
näen. — Hänen kirjeensä ovat — ne lähtevät sydämestä
ja todistavat sen tilaa — viimeaikoina laimenneet. Niissä
ei enään puhalla sama kuuma, tulinen ja innostunut henki,
kuin ennen. Minä pelkään, että joku toinen–—"

Enempää ei saanut Elli sanotuksi. Huulensa
vapisivat, ja suuret kirkkaat vesihelmet vierivät poskille,
jotka hän peitti käsillänsä ja nyyhki, niinkuin pieni lapsi.

,,On tämä ikävä .jouluaatto," virkkoi rovasti matalalla
äänellä, „ja minä kuvasin itsekseni tämän aaton niin
iloiseksi ja niin onnelliseksi, kuin sen tein poikana ollessani.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 14:47:57 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/lannetar/7/0219.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free