Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sen vienon hellät sävellainehet
ne meissä tuudittaapi tuntehet
jo kehdossamme;
ja elämässä
ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;
paisuu milloin kosken kuohunnaksi,
myrskyn mylvinnäksi raivostuupi,
milloin helkkyy hellin kaihonkielin,
kaihonkielin sekä toivonmielin,
kunnes sointuu yhteen luonnon soiton
kanssa,
kunnes tuntee varmaan angen asemansa,
kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku
rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.
Lauloi äiti ensin kätkyellä,
emo vieritteli tuudittaissa
virttä vienon, hellän viehkeintä
ijän kaiken halki kaikuvaista:
Nukkui kyyhky kehdossansa,
uinaeli äidin ulpu
nähden unta autereista,
kuinka leikki luonnon immet,
126
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
