Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 26
Tuskin hän itsekään ymmärsi mitä hän
teki, kun hän 10 vuotta sitten äkkiä oli
isälleen kirjoittanut sen kirjeen, jossa hän pyysi
päästä isän luo- »Elä kysy syytä", kirjoitti
hän, »mutta salli minun nyt tulla luoksesi.
En rasita sinua enkä häiritse sinua töissäsi,
mutta salli minun tulla, isä, elä kiellä tätä
pyyntöäni."
Professori oli juuri lähdössä ulkomaille,
kun Annan kirje tuli. Hän aavisti, että tytär
nyt oli kaiken sen avun tarpeessa, minkä isä
saattoi antaa ja hän päätti ottaa Annan
mukanaan ulkomaille. Ei hän kysynyt syytä,
eikä Anna mitään selittänyt.
Täti Huovinen nähtävästi aavisti yhtä
ja toista, koska hän ylenpalttisella
hienotunteisuudella alituiseen selitti, kuinka hyvästi
hän ymmärsi, että Anna tahtoi lähteä vanhaa
isäänsä hoitamaan. Ja tuo tuntui, tiesi miksi,
nöyryyttävältä.
Ei ollut Anna oikeastaan muuta tahtonut
kuin päästä pois noilta tutuilta seuduilta.
Eikä hän muuta saanutkaan.
Professori kohteli tytärtään alussa
oudolla arkuudella. Anna oli äitinsä näköinen
ja johti professorin mieleen tuon lyhyen
onnen ajan ja sitä seuraavan kipeän tuskan.
Se häiritsi hänen levollista työtään ja uhkasi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
