Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Anna vetäytyi omaan huoneeseensa
sanottuaan hyvää yötä professorille. Hänen
täytyi saada olla yksin nyt. Hän riisuutui
nopeasti ja heittäytyi vuoteelleen. Ajatukset
ajelivat toisiaan hänen aivoissaan, ja hän
puhkesi hillittömään itkuun. Kaikki
katkeruus ja jää suli kyyneliin. Uusiko onnen
elämä hänelle oli alkanut? Entiset ajat
olivat lopussa. Se synkkä kokemus, joka oli
uhannut hävittää koko hänen elämänsä —
sekin suli nyt kauniiksi muistoksi, josta
katkeruus oli poissa. Sanaton, suuri riemu täytti
hänen olentonsa. Hän oli kuin äiti, joka
ensi kerran puristaa lasta rintaansa. Ennen
hän oli aina kadehtinut jokaista naista, jolla
oli lapsi, ja janoamalla janonnut itselleen
samanlaista hellittävää olentoa, joka tarvitsi
häntä. Ja nyt hänelle oli se annettu. Eihän
siihen tarvittu mitään lupauksia, mitään
selityksiä. Hän tunsi että oli olemassa yksi,
joka tarvitsi hänen apuaan, jolle hän
merkitsi jotain, joka antaisi, antaisi hänelle
edes pienen hiukkasen ystävyyttä.
Hänelläkin oli lapsi nyt, jonka onnesta hän saisi
huolehtia.
Ja oli kuin hän nyt olisi saanut
uudestaan isänkin. Tuo vanha, rakas isä, jonka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
