Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 71 —
Kun Hart kerran saattoi häntä kotiin,
kysyi Anna melkein pelokkaasti:
»Minne lähdette kesäksi, tohtori Hart?"
»Saaristoon tapani mukaan" vastasi Hart,
ja sitten hän hymyillen lisäsi: »Tietysti niin
lähelle Haapasaarta kuin mahdollista."
»Miksei itse Haapasaareen?" juolahti
Annan mieleen ja samassa olivat nuo sanat
jo sanotutkin.
»Saisinko?" Hartin silmät välähtivät
ilosta.
Anna tuskin tiesi mitä hän vastasi. Hän
tunsi vain, että heidän ei tarvinnut erota ja se
tuotti iloa, niin ääretöntä iloa.
Haapasaari oli ollut professorin
kesäasuntona jo toistakymmentä vuotta. Se oli
pieni, rauhallinen saari kaukana meressä ja
siellä ei ollut muita asukkaita kuin yksi
ainoa kalastajaperhe, joka jolloin kulloin
entisyydessä oli rakentanut huvilantapaisen
rakennuksen vuokrattavaksi kesävieraille. Koska
saari oli jokseenkin kaukana laivareitistä, eikä
kannattanut omaa laivasiltaa rakentaa, oli
pääsy sinne hankala, eikä kesävieraitten
tehnyt mieli muuttaa sinne. Sitä suurempi
paratiisi se oli professori Hemmerin mielestä,
joka sai koko kesän hallita saarta vallan
omavaltaisesti. Siellä hänellä oli pitkin ranta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
