Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 79 -
„Jaa, jaa, kohta se meidän kesäinpä
loppuu", huokasi professori käyden vakavaksi.
»Eihän vielä puoliakaan ole kulunut",
virkkoi Hart, mutta Anna tunsi että isä oli
oikeassa. Miksi ne tulivat nuo vieraat ihmiset
tänne isän ja Hartin ja Annan maailmaan
häiritsemään noiden kolmen onnea?
Omituinen pelonsekainen tunne valtasi Annan,
kun hän muisti tädin tulon. Täti kuului
entisyyteen. Nyt oli alkanut Annan uusi
nuoruus ja täti oli siellä vieras. Miksi piti
hänen tulla juuri nyt? — Anna koetti tyyntyä.
Elsa oli hänen ainoa läheinen sukulaisensa
paitsi tätiä. Heistä tulisi varmaan hyvät
ystävät. Elsa oli 20 vuotias nyt, mutta
nuorihan oli Annakin, niin oikeastaan hän oli
yhtä nuori kuin Elsa. Nuo kymmenen
vuotta — voi, ei niitä ollut ollenkaan —
unta se oli vain, pahaa unta.
Ja Eksköld — Eksköldiä hän oli ensin
kaivannut ikäänkuin tähän onnen maailmaan
kuuluvana, mutta nyt alkoi sekin peloittaa.
Eksköld oli sellainen yksinäinen olento,
mutta sitä kai hän tahtoikin. Ja hänkin
kuului tavallaan entisyyteen. Hän oli kyllä
ollut jonkunmoisena valopilkkuna noina
kymmenenä vuotena, mutta sittenkin hän kuului
entisyyteen, joka oli kuollut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
