Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 112 —
Ja rouva Huovinen suli heti lempeäksi
sekä asettui kivelle.
»Minun täytyy", lisäsi Eksköld yhtä
iloisesti, »viedä Anna hiukan kävelemään.
Hän näyttää vähän vilustuneelta, ja koska
setä uskoi minulle kokonaan Annan tällä
retkellä, täytyy minun pitää huolta isällisistä
velvollisuuksistani."
Kuinka kiitollinen Anna oli siitäkin, että
hän nyt pääsi hiukan pois tästä seurasta.
Oli niitä sentään eliitti-ihmisiä olemassa, jotka
sanaakaan selittämättä tunsivat, mitä oli
tehtävä. Arvid Eksköld kuului niihin. — Entä
Hart, hänen ystävänsä, hänen rakkain–
»Jaa, jaa", keskeytti rouva Huovisen
ääni Annan ajatuksia, »mene sinä vain Anna
hiukan levähtämään. Kyllä nuoret täällä
pitävät huolta teestä. Ja sitten huhuilemme
teille kun tee on valmis."
Anna astui Eksköldin kanssa ylös mäen
törmää, jonka huipulta oli laaja näköala yli
aavan meren.
»Tämä suuri ja tavaton vierastulva
nähtävästi väsyttää sinua liiaksi, Anna", alkoi
Eksköld ystävällisesti. »Eiköhän meidän
kaikkien jo pitäisi siirtyä pois Haapasaaresta?"
»Ei, ei, Arvid. Tiedäthän että sinä ja
Olli Hart kjiulutte meihin erakkoihin. Minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
