Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 118 -
»Minä tulen kanssasi", vastasi Anna,
johon Eksköldin täydellinen tyyneys vaikutti
niin sanomattoman rauhoittavasti.
»Ja nyt sinun pitää ottaa minun
käsivarteni ja sallia minun täyttää
holhoojavel-vollisuuksiani", virkkoi Eksköld, tarjoten
käsivartensa Annalle.
Anna nojasi Eksköldin käsivarteen ja
varmasti ja vakavasti Eksköld talutti häntä
kivikkopolkua, työntäen toisella kädellään
oksat pois hänen tieltään.
»Katso, Anna, tuonne", huudahti
Eksköld äkkiä.
He olivat tulleet avonaiselle paikalle
mäen rinteellä ja heidän edessään levisi
meri äärettömänä, aukeana, mahtavana. Ei
ollut saarta rajoittamassa taivaanrantaa eikä
ainoata purjettakaan meren yksinäisyyttä
häiritsemässä. Aurinko oli lähellä laskuaan ja
kultasi pilven, joka hiljalleen purjehti
taivaankannella.
Anna seisahtui lumottuna. Noin
voimakkaana vaikka tyynenä, noin yksinäisenä ja
salaperäisenä hän ei luullut ennen merta
nähneensä. Häntä pelotti hänen oma
pienuutensa. — Hän jatkoi omia ajatuksiaan
ääneensä:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
