Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 122 -
keskustelunsa silloin rannalla ennen rouva
Huovisen ja Elsan tuloa oli avannut hänen
silmänsä näkemään, mitä tuon kylmän
kuoren alla kuohui.
Jos asia nyt oli niinkuin hän aavisti —
oliko hänellä muuta kuin yksi tie valittavissa?
— Mutta miksi hän pelkäsi tuota? Ei
löytynyt maan päällä toista naista, jota hän niin
paljon kunnioitti, joka tuntui hänestä niin
hyvältä, niin läheiseltä kuin Anna. Voisiko mies
toivoa parempaa vaimoa itselleen, jos
todellakin Anna oli hänelle, arvottomalle
olennolle, rakkautensa antanut? Ja kumminkin
— kumminkin–-
Mutta hän tahtoi ajaa pois kaikki
epäilykset. Jos Anna rakasti häntä, oli hänen
velvollisuutensa selvä kaiken sen jälkeen,
mikä oli tapahtunut. Anna ei saanut sanoa
hänestä, että hän pakeni huomattuaan asian
laidan. Heti kun vain tilaisuus tarjoutuisi,
aikoi Hart saada asian selville.
Ei tuntunut Annastakaan olo
helpommalta. Keskustelu Eksköldin kanssa oli
vaikuttanut häneen niin masentavasti, että
hänestä tuntui kuin hän ei ikinä enää voisi
mitään ehyttä elämästään rakentaa. Kaikki
nuo pitkät, kuluneet vuodet hän oli kulkenut
hautautuneena itseensä ja omiin huoliinsa ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
