Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 126 —
Anna kiirehti ovelle ja sydän melkein
lakkasi tykyttämästä, sillä kauhea aavistus
valtasi hänet.
„Mikä on tapahtunut?"
»Setä on sairastunut. Mutta rauhoitu,
Anna, ehkä kaikki käy hyvin."
Hartin ääni ilmaisi, ettei hän ollenkaan
uskonut että kaikki »käy hyvin", mutta Anna
ei vastannut sanaakaan, vaan kiirehti hänen
ohitsensa alas portaita.
Professori makasi tyynenä sohvalla
laboratoriossa, mihin Hart ja Eksköld olivat
hänet nostaneet, kun hän oli tuolissa
istuessaan vaipunut alas. Eksköld ja vanha
palvelija olivat hänen vuoteensa ääressä, kun
Anna ja Hart saapuivat.
Yksi ainoa silmäys häneen ilmaisi
Annalle, että nyt oli kysymys hetkistä eikä
päivistä.
Eksköld tahtoi lähteä kaupunkiin lääkäriä
hakemaan, mutta professori, joka oli täydessä
tajussaan ja jaksoi vielä puhua, esti sen.
»Elkää jättäkö minua te kolme", sanoi
hän heikosti, »tahtoisin pitää teidät luonani.
–- Menköön kalastaja–jos se teitä
tyynnyttää–Muutoin en tarvitse enää
lääkäriä."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
