Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 130 -
päivien perästä piti koulun taas alkaa. Täti
sanoi Annan puolesta iloitsevansa siitä, sillä
säännöllinen työ oli paras lääke surulle. Niin
olihan se totta, vallan totta. Mutta kun hän
oli niin väsynyt, niin toivottoman väsynyt.
Ja eihän se ollut vain suru isän kuoleman
tähden, joka hänestä teki lopun. Ei, ei, vaan
kaikki se muu.
Eksköld ja Hart olivat tämän ajan
kuluessa olleet hänen apunaan kaikessa. Ei
hän ymmärtänyt, kuinka hän muutoin olisi
kaikkia kestänytkään. Hän ei ollenkaan siis
nyt hämmästynyt kun palvelija tuli sanomaan
että tohtori Hart tahtoi häntä tavata.
»Elä pahastu, Anna, että niin paljon
sekaannun sinun asioihisi", aloitti Hart ja
Annaan koski kipeästi tuokin anteeksipyyntö.
»Mutta", lisäsi Hart, »sinä et mitenkään nyt
saa alottaa kouluasi, vaan sinun täytyy ottaa
virkavapaus ja lähteä muille maille."
Se tuntui niin hyvälle tuo Hartin
huolenpito, mutta miksi hän tahtoi karkoittaa
hänet muille maille? Oh, hän oli
sairaaloi-sen epäluuloinen. Kun hän katsoi Hartin
uskollisiin, osaaottaviin silmiin, haihtui epäilys.
»Se olisi suloista, olen niin väsynyt,
mutta–"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
