Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 141 -
lupaustasi, joka sallisi minun puhua sinulle
suoraan. En voi odottaa kunnes palaat.
Minun täytyy tietää, saanko morsiamenani
tervehtiä sinua. Anna, tahtoisin sinulle
sanoa, kuinka rakas olet minulle, mutta senkin
sinä tiedät. Sinä tiedät mitä olet minulle ja
mitä elämäni on ilman sinua. Elä anna
minun kauan olla epätietoisena kohtalostani.
Olli."
Nyt se oli tehty. Hänen oli helpompi
olla, kun kirje oli kirjelaatikossa ja hän
vihdoinkin oli astunut ratkaisevan askeleen.
Mutta kohta alkoi levottomuus taas ja
kiihtyi kuumeentapaiseksi seuraavan viikon
kuluessa, jolloin hän odotti vastausta.
Ajatella hän ei uskaltanut. Kyllä kaikki selviää,
niin oli Anna kirjoittanut ja hän riippui kiinni
noissa sanoissa sairaaloisella kiihkolla. Kaikki
selviää, kaikki selviää, Anna selvittää kaikki.
Hän kulki rauhattomana pitkin katuja ja
milloin missäkin. Kaikki ihmiset häntä taas
vaivasivat. Kuinka elävästi hän muisti viime
Vapunpäivän, jolloin hän samoin oli
kulkenut ja harmitellut, että muitakin ihmisiä oli
maailmassa kuin hän. Ja kuinka hän sitten
oli mennyt Annan luo–-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
