Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Englantilaiset sisaret-Engström
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
hänet lääniherrakseen (1292). Edvard
II:n (1307-27) poika Edvard III
(1327-77) alkoi Ranskaa vastaan n. s.
satavuotisen sodan (ks. Ranska,
historia). Rikard II:n (1377-99)
seuraajan Henrik IV:n (1399-1413) kera
tuli Lancasterin haara valtaistuimelle.
Henrik V:n (1413-22) ja Henrik
VI:n (1422-61) aikana uusiutui Ranskan
sota, jonka päättyessä E:lle jäi
ranskalaisista alueista vain Calais. Henrikiä
vastaan nousi Edvard III:sta polveutuva
Yorkin herttua Rikard täten aloittaen
ruusujen sodan (1455-85). Se on
saanut nimensä siitä, että Lancasterin
merkkinä oli punainen, Yorkin
valkoinen ruusu. Rikardin poika Edvard IV
(1461-83) vangitsi ja surmautti Henrik
VI:n. Edvardin alaikäisen pojan
Edvard V:n (1483) murhautti hänen
setänsä Gloucesterin herttua Rikard
III (1483-85), jonka vuorostaan syöksi
valtaistuimelta Lancastereista
polveutuva Henrik Tudor, Henrik VII
(1485-1509). Häntä seurasivat Henrik VIII
(1509-47), joka erotti Englannin kirkon
Roomasta, Edvard VI (1547-53), jonka
aikana uskonpuhdistus toteutettiin, Maria
(1553-58), joka palautti katolisuuden
ja menetti Calais’n 1558 sekä Elisabet
(1558-1603), joka järjesti E:n kirkon ja
kohotti E:n mahtavaksi valtakunnaiksi.
Jaakko I (1603-25), Stuart-suvun
(1603-49, 1660-88) ensimmäinen hallitsija,
entuudestaan Skotlannin kuningas, yhdisti
Skotlannin ja E:n personaaliunionin.
Kaarle I (1625-49) menetti
parlamenttia vastaan käymänsä sodan
jälkeen kruununsa ja henkensä.
Englannista tuli Oliver Cromwellin
(1653-58) ja hänen poikansa Rikardin
(1658-59) johtama tasavalta.
Tällöin valloitettiin Espanjalta Jamaika
ja Dünkirchen. V. 1660 Stuartit
palautettiin. Valtaistuimelle pääsi Kaarle II
(1660-85). Jaakko II (1685-88) oli
katolilainen ja omavaltainen, jonka
vuoksi molemmat puolueet (whigs ja
tories) kutsuivat maahan Oranian
Vilhelmin. Tästä oli seurauksena
Englannin toinen (,,mainehikas") vallankumous
1688-89.
Vilhelm III (1689-1702) vahvisti
kansan ja parlamentin oikeudet
(declaration of rights) ja otti tarmolla osaa
sotiin Ludvig XIV:ta vastaan. Annan
(1702-14) aikana E. Espanjan
perimyssodassa sai 1713 Gibraltarin ja
Minorcan sekä Amerikassa Hudson-lahden
maat, New Foundlandin ja Uuden-Skotlanni.
n. E:n ja Skotlannin personaaliunioni
muutettiin reaaliunioniksi (1707),
jolloin Iso-Britannia varsinaisesti
muodostui.
Hannoverin suvun (1714-1901)
ensim. hallitsijat olivat Yrjö I
(1714-27), Yrjö II (1727-60) ja Yrjö III
(1760-1820). Viimemainitun aikana E.
voitti Ranskalta ja Espanjalta Kanadan,
itäisen Louisianan, Floridan ja alueita
Itä-Intiasta; Napoleonia vastaan
käydyt sodat hankkivat sille Kap-maan,
Ceylonin ja Maltan (1814), sensijaan
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat vapautuivat
1776. Yrjö IV:n (1820-30) seuraajan
Vilhelm IV: n (1830-37) aikana E. sai
uudistetun vaalilain (reformbill, 1832)
ja neekeriorjuus poistettiin (1833).
Viktorian (1837-1901) noustessa
valtaistuimelle Hannover erosi
personaaliunionista, jossa oli ollut v:sta 1714. E.
siirtyi vapaakaupan kannalle, ed. hallitsijan
aikana alettua työväensuojelulainsäädäntöä
jatkettiin ja vaalioikeutta jatkuvasti
laajennettiin. E. otti osaa Krimin sotaan,
kukisti Intiassa 1857 puhjenneen
vaarallisen kapinan ja alkoi järjestellä
Irlannin (ks. t.) oloja sekä laajensi
siirtomaitaan imperialistisessa hengessä
(hankki Kyproksen, Egyptin y. m. alueita
Afrikassa).
Edvard VII:n (1901-10) kera tuli
Saksi-Koburgin suku Englannin
valtaistuimelle. Tällöin 1899 alkanut
buurisota päättyi 1902, ja entente
(ks. t.) luotiin. Yrjö V:n (v:sta 1910)
aikana E. sekaantui maailmansotaan
1914. Irlanti sai 1922 samantapaisen
itsehallinnon kuin dominioneiksi
sanotut siirtomaat, E. luopui 1922
yliherruudestaan Egyptissä. [Gardiner
(engl., 1902); Yrjö-Koskinen, „Piirteitä
Englannin valtiomuodon ja yhteiskuntaolojen
kehityksestä" (1909).]
Englantilaiset sisaret, jesuiittamunkiston
naispuolinen vastine.
Engler, Adolf (s. 1844), saks.
kasvitieteilijä, Berliinin yliopiston prof.
1889-21; julkaissut yhdessä prof.
K. Prantiin kanssa m. m. laajan
systemaattisen teoksen „Die natürlichen
Pflanzenfamilien" (23 nid., 1888-1912).
— Engler, Karl (1842-1925), saks.
kemisti, Karlsruhen tekn. korkeakoulun
prof.; todisti vuoriöljyn muodostuneen
muinaisajan kasvi- ja eläinkunnan
aineista, edisti suuresti vuoriöljyn
tutkimusta; valmisti (1870) ensimmäisenä
keinollista indigoa.
En gros [ã grõ’] (ransk.), tukuttain.
Engström, Albert (s. 1869), ruots.
piirustaja ja kirjailija. Tullut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
