Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Hautalaskeuma-Hautomakone
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
todistavat kuninkaitten ja
suurmiesten haudat, pyramidit, mastabat ja
kalliohaudat. Hautakammioon pantiin
muumio usein erikoisessa arkussa.
Persialaiset jättivät tav. ruumiit
petolintujen raadeltaviksi. Intiassa
käytettiin Veda-aikana sekä hautaamista
että tav. polttamista; jätteet
heitettiin jokeen. Erikoislaatuisia
hautamuistomerkkejä ovat n. s. stupat.
Kreikassa olivat varhaisimpana aikana
komeat kallio- ja kupolihaudat yleisiä.
Klassillisessa Kreikassa olivat tav.
kaupungin porttien ulkopuolella oleviin
hautausmaihin kaivetut hautamerkeillä
varustetut yhden vainajan haudat
tavallisimpia.
Varsinkin hellenistisellä ajalla oli
myös erikoisia hautarakennuksia, kuten
Mausoleion (ks. Mausoleum).
Samalta ajalta on peräisin tapa asettaa
kuvanveistoksin koristeltu sarkofagi,
jossa oli vainajan ruumis,
muistomerkiksi maanpinnan yläpuolelle. Sekä
etruskit että roomalaiset käyttivät
ruumiinpolttoa, jolloin tuhka säilytettiin
uurnassa, ja hautaamista. Myöskin
roomalaisten hautausmaat olivat
kaupunkien ulkopuolella, teiden varsilla.
Joukkohautaamista varten oli
maanalaisia katakombeja peittämättömille
ruumiille ja columbariumeja tuhkauurnille.
Ylhäisillä oli uljaita hautarakennuksia
(San Angelo ja Cæcilia Metellan hauta).
Pohjoismaissa, myös Suomessa, tuli
ruumiinpoltto tunnetuksi pronssiajalla.
Poltettujen ja ruumishautojen päällä on
meillä kiviröykkiö, n. s. hiidenkiuas.
Suomen vanhimmat rautakauden haudat
ovat polttohautoja, joiden päälle on
kasattu kiven- ja maansekainen kumpu.
700-luvulla alkaa ruumishautamuoto
esiintyä jatkuen sitten rinnan
polttamisen kanssa pakanuuden ajan loppuun.
Myöskin Suomesta on tavattu
venehautoja, jolloin kuollut on haudattu
istuvaan asentoon maalle vedettyyn
veneeseen ja hänelle annettu mukaan kaikki,
niitä on luultu hänen pitkällä
matkallaan tarvitsevan.
Kristinusko muutti perinpohjin
hautaustavat. Yksistään hautaus tuli
yleiseksi, kun kristillisen käsityksen mukaan
ruumiinpoltto ei ollut sopusoinnussa
ylösnousemusajatuksen kanssa, ja
kalmistoille varattiin paikka „siunattuun
maahan" kirkkojen läheisyyteen. Kirkon
lattian allekin haudattiin, ensin
ylhäisempiä, sitten muita, kunnes se
Suomessa 1822 kiellettiin. Nyk. on
ruumiinpoltto jälleen saamassa, jalansijaa.
Jonkunlaisia hautamerkkejä on ollut
vanhoista ajoista saakka, mutta
nykyaikaisessa mielessä alkaa sellaisten
historia Kreikassa. Sikäläinen „stele"
on haudalle pystytetty kivi, jossa on
vainajan nimi ja myöhemmin joku
korkokuva. Roomal. hautamerkeissä oli us.
vainajan kuva. Skandinaaviassa
käytettiin aikaisin hauta- ja riimukiviä.
Kristittynä aikana tulee risti käytäntöön
monenmuotoisena. Myös sarkofagimuoto
elää edelleen. Kirkkoihin haudattaessa
tyydyttiin usein vain lattiapaadella,
jossa oli joko vainajan kuva tai vaakuna,
osoittamaan hänen leposijaansa.
Keskiajan lopulta lähtien on kirkoissa
osittain hyvin loisteliaita jopa pöyhkeileviä
ylhäisten vainajien muistomerkkejä.
Nykyisin pyritään myös hautamerkeille
antamaan taiteellinen ja arvokas,
liiallisuutta välttävä asu.
Hautalaskeuma, geol. kaikin puolin
siirrosten ympäröimä, pitkä ja kapea vajonnut alue.
Hautarauhan rikkominen, rikos,
jonka tekee se, joka luvattomasti
haudasta ottaa ruumiin tahi osan siitä,
taikka laittomasti turmelee tahi
vahingoittaa hautaa taikka haudalla
harjoittaa ilkivaltaa (Rikoslaki 24:4).
Hautausapu. Jokainen miespuolinen
henkilö, joka nimitetään, ylennetään tahi
siirretään sellaiseen virkaan, joka
tuottaa osallisuuden Suomen siviiliviraston
leski- ja orpokassaan, on velvollinen
armovuodensäästönä luovuttamaan
h:ksi puolet virkaa seuraavasta
ensivuoden palkasta sen suuruisena kuin
palkka oli ennen 29/12 1923 annetun
palkkauslain voimaan astumista sekä uusiin
virkoihin nähden sen verran kuin tätä
varten määrätään (Asetus 16/11 1892 ja
Ohjesääntö 4/2 1885 sekä Palkkauslaki
29/12 1923 19 § ja Asetus 29/1 1924 19 §).
— Hautausapukassa ks. Apukassat.
Hautausmaa. Ev.-lut. ja kreik.-kat.
jäseniään varten on seurakuntien pidettävä
yllä h:ta. Sellaisen h:n, joka ei ole
aiottu ev.-lut. eikä kreik.-kat. seurakunnalle
kuuluvaksi, sekä yksityisen h:n
saa asianomaisella luvalla perustaa.
Eräissä tapauksissa voidaan seurakuntaan
kuulumattomat velvoittaa perustamaan h.
Luvan h:n perustamiseen antaa opetusministeriö
(Kirkkolaki 8/12 1869 80 ja 294 §;
Uskonnonvapauslaki 10/11 1922 10 §; Asetus
uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta 29/12
1922; Asetus terveydenhoidosta 22/12 1879
40-42 §).
Hautomakone, laite, jolla kesylintujen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
