Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Heikel-Heine
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
|
A. O. Heikel.
|
Seurasaaren ulkomuseon luoja. Julk. suom.-ugr.
kansojen rakennuksia, pukuja ja kuoseja
käsitteleviä teoksia. — Heikel, Felix
(1844-1921), valtiopäivämies ja Pohjoismaiden
Pankin johtaja. — Heikel, Ivar
(s. 1861), Helsingin yliopiston Kreikan
kirjallisuuden professori v:sta 1888, rehtori
1908-11 ja 1920-22. Julk. us. filologisia y. m.
teoksia m. m. "Filologins studium vid Åbo
universitet". — Heikel, Rosina (s.
1842), Suomen ensim. naislääkäri,
Konkordialiiton perustaja. — Heikel,
Viktor (s. 1842), yliopettaja Helsingin
yliopiston voimistelulaitoksella 1876-1911,
suom. kouluvoimistelun luoja. Teoksia:
"Gymnastikens historia" (1909).
Heikkinen, Juho (s. 1863),
hyrynsalmelainen maanviljelijä ("Hallan
Ukko"). Hänen talonsa kautta kulki
maailmansodan aikana tärkeä jääkäri-
ja sotavankietappi. Ollut Eduskunnassa.
Heikkohermoisuus, neurastenia,
on joko hankittua tai synnynnäistä.
Hankitun h:n syistä ovat tärkeimmät:
liikarasitus, huolet, epäsäännöllinen elämä,
taudit. H:n ilmiöitä ovat päänsärky,
pyörrytys, unettomuus, raukeus, sydämentykytys,
ruoansulatushäiriöt, tautien pelko.
Heikkovirtatekniikka, alk. ne
sähkötekn. sovitukset, joissa virranvoima oli
hyvin pieni. Mutta kun nyk. on
vahvavirtalaitoksia, jotka toimivat paljon
pienemmällä virranvoimalla kuin monet
n. s. heikkovirtalaitteet, niin on alettu
jakoperusteena käyttää käyttöalaa, siten
että vahvavirtatekniikkaan luetaan
sähkövoiman siirto ja jako konevoimana
tai valaistus- taikka kem. tarkoituksia
varten käytettäväksi ja h:aan
vuorostaan merkin- sekä tiedonanto paikasta
toiseen.
Heilahdus (oikeastaan puoli-h.),
heilurin liike toisesta ääriasemasta toiseen;
koko-h., sen liike ääriasemasta toiseen
ja takaisin. H.-aika, koko- tai
puolih:een kulunut aika. H.-kulma,
painopisteen ääriasemien välinen kulma
tukipisteestä katsoen.
Heilbronn [hail-], kaup. Württembergissä,
Neckarin varrella. 45,000 as.
Heilimöiminen, heinä-, etenkin
viljakasvien kukkiminen.
Heilmann [hail-], Josua
(1796-1848), saks.-ransk. keksijä; keksi 1826
20 neulalla toimivan kuvio-ompelukoneen,
1841 kaksinkertaisen sametinkutomakoneen.
Heiluri. Yksinkertainen l.
matem. h. on aineellinen piste, joka
riippuu painottomassa langassa kiinnityspisteestä,
ja tämän varassa heilahtelee pitkin ympyränkaarta.
Heilahdusaika (ks. Heilahdus) saadaan kaavasta
| l | |
t = π √ | — | missä l on h:n |
| g | |
pituus ja g painovoiman kiihtyväisyys,
edellyttäen että heilahduskulma α on pieni.
Yhdistetty l. fyysillinen h. on kiinteä
kappale, joka heilahtelee vaakasuoran
akselin varassa. Sen heilahdusaika
saadaan samasta kaavasta, jolloin l
merkitsee n. s. laskettua l. redusoitua pituutta.
H:n tärkein käytäntö on h.-kellossa.
— Heilurikoje, vaakituslaitos, jolla
diopteriviivoittimen tähtäysviiva heilurin
avulla asetetaan vaakasuoraksi. — Heilurivaaka
ks. Horisontaaliheiluri.
|
Matemaattinen heiluri.
|
Heim [haim], Albert (s. 1849),
sveits. geologi, prof. Zürichissä 1887-1911,
tunnettu alppitutkija, kehittänyt teoriaa
vuorijonojen muodostumisesta maankuoren
poimuttumisen johdosta. — Heim, Georg
(s. 1865), saks. poliitikko, Baijerin talonpoikaisyhdistysten
ja niiden osuustoiminnallisten yritysten
johtaja; sai 1920 Baijerin kat. edustajat
eroamaan keskustasta ja muodostamaan
erillisen Baijerin kansanpuolueen.
Heimdal, mskand. jumaluusolento,
joka miekka kädessä vartioi taivaansiltaa.
Heimo, biol., yhteisistä
esivanhemmista polveutuvien sukujen muodostama
ykseys.
Heimola, O.-y. Hallituskatu 15:n
omistama talo Helsingissä, Eduskunnan
kokoontumispaikka v:sta 1910.
Heimskringla ks. Snorre
Sturlason.
Heine [hai-], Bernhard (1800-46),
saks. kirurgi, keksi luuoperatsioneissa
käytettävän kojeen, osteotomin, ja
osoitti luukalvon merkityksen luunmuodostukselle.
— Heine, Heinrich (1797-1856),
juut.-saks. runoilija. Asui v:sta 1831
Pariisissa. Teoksia suomen.: „Laulujen kirja"
(„Buch der Lieder", 1827) ja „Saksanmaa.
Talvinen tarina", muita: „Die Harzreise",
„Atta Troll" y. m. H:n runoissa yhtyy romanttinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:08 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/1/0632.html