Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Itä-Karjala
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
perusteiksi, joka ei kuitenkaan
saavuttanut Venäjän väliaikaisen hallituksen
hyväksymistä. Kansallinen liike laajeni
ja etsi yhteyttä Suomeen käsin, jolta
pyydettiin avustusta. Suomella ei
kuitenkaan ollut riittäviä mahdollisuuksia
tukea itäkarjalaisia muulla tavoin kuin
pääasiallisesti moraalisin keinoin ja
heikoin vapaaehtoisin voimin. Tästä
huolimatta vapausliike kehittyi varsinkin
Suomea lähinnä olevissa I.-K:n osissa
yhä selvemmin pyrkimykseksi kokonaan
vapautua Venäjästä. Asiain kehitystä
vaikeutti kuitenkin liittolaisjoukkojen
saapuminen Muurmannille, mikä sai
osan itäkarjalaisia turvautumaan näihin
ja siten aiheutti voimien hajaantumisen.
Kesällä 1919 yhtyivät nämä uudelleen
liittolaisten ja Suomen myötävaikutuksella,
mutta tilanne oli tällä välin kehittynyt
neuvostojoukoille edullisemmaksi, ja
liittolaisjoukkojen poistuttua
sotanäyttämöltä jäivät karjalaiset suom.
apujoukkoineen ainoiksi punaisten
joukkojen vastustajiksi. Sotatointen kestäessä
1918-19 oli I.-K:n vapausliike koettanut
järjestyä ja oli 1919 levinnyt
aseellisena taisteluna myös koko eteläiseen
I.-K:aan l. Aunuksen Karjalaan, ja
aika-ajoin olivat melkoiset alueet
vapautuneina vihollisvoimista. Eri alueilla
järjestettiin paikallisia hallituksia,
jotka myöhemmin keskittivät työnsä
Karjalan Keskushallituksen johdolla
yhtenäiseen toimintaan, suunnaten
ponnistuksensa varsinkin kansainväliseen
työhön vapausliikkeen hyväksi. Koko
aluetta käsittävää edustajakokousta ei
ehditty järjestää, mutta eri osissa oli
pidetty useita maakuntapäiviä,
huomattavimmat Kemin kansalliskokous helmik.
1919 ja Uhtuan maakuntapäivät
21/3-1/4 1920. Repolan ja Porajärven
kunnat olivat toisella tavoin kuin muu I.-K.
päässeet nauttimaan Suomen tukea,
tullen sen suoranaiseen suojelukseen ja
väliaikaiseen hallintaan. Sotilaallinen
tilanne muodostui kuitenkin kestämättömäksi,
ja alkupuolella vuotta 1920 joutui, näitä
kahta kuntaa lukuunottamatta, muu osa I.-K:aa
neuvostojoukkojen valtaan.
Rauhanneuvotteluissa, joihin Suomi
ryhtyi Venäjän kanssa 1920, koetti Suomi
puolustaa I.-K:n oikeutta sekä taivuttaa
Venäjää jättämään kysymyksen
kansanäänestyksen ratkaistavaksi. Monien
suurien vaikeuksien jälkeen se saatiin
sovitteluratkaisuun, jonka mukaan Venäjä
Tarton rauhansopimuksessa sitoutui
muodostamaan suom, väestön asuttamasta
I.-K:sta autonomisen alueen, jonka väestölle
Venäjä myös tunnusti kansallisen
itsemääräämisoikeuden. Tähän alueeseen
suostui Suomi puolestaan palauttamaan
Repolan ja Porajärven kunnat.
Mutta Venäjä, joka 7/6 1920, ennen
rauhantekoa, oli perustanut I.-K:aan
„Karjalan työkansan kommuunin",
myöhemmin (25/7 1923) „Autonomisen
sosialistisen neuvostotasavallan", ei
täyttänytkään rauhansopimuksen ehtoja.
Useampia aseellisia yhteentörmäyksiä
on sen johdosta alueella sattunut,
huomattavin niistä kansannousu syksyllä
ja talvella 1921-22. Koetettuaan
turhaan taivuttaa Venäjää täyttämään
sitoumuksensa on Suomi vedonnut
asiassa Kansainliittoon, jossa kysymys
on ollut useampia kertoja esillä v:sta
1921 lähtien ja jossa se edelleen on
käsittelyn alaisena. Myös itäkarjalaiset,
joiden asiaa Karjalan Keskushallituksen
edustajana Karjalan Ulkomainen
Valtuuskunta on koettanut puolustaa ja
pitää vireillä, ovat hekin, vieläpä
ensimmäisinä, vedonneet Kansainliittoon
pyytäen sen välitystä ja jättäen sen elimille
tarpeellista aineistoa kysymyksen
valaisemiseksi. Huomattavimpia vaiheita
asian kansainvälisessä käsittelyssä on
ollut sen esilletulo kesällä 1923 (Haagin)
Pysyväisessä Kansainvälisessä
Tuomioistuimessa, jonka enemmistö ei
kuitenkaan, Venäjän kannan vuoksi, katsonut
voivansa antaa mitään lausuntoa.
Samoin on merkittävä Kansainliiton
yleiskokouksen päätöslauselma (24/9 1923).
jossa tunnustetaan I.-K:n kysymyksen
koko tärkeys, otetaan huomioon Suomen
omaksuma kanta asiassa sekä velvoitetaan
liiton elimet jatkuvasti keräämään
kysymystä valaisevia tietoja, jotta
voitaisiin etsiä jokaista tyydyttävää
ratkaisua, jonka myöhemmät olosuhteet
sallivat. Tämän kansainvälisen käsittelyn
rinnalla ansaitsevat erikoista huomiota
useiden oikeusoppineiden (Charles
De Visscherin, Mikael H. Lien,
Knud Berlinin, W. van der Vlugtin,
Lage Staël von Holsteinin
ja Karl Struppin) lausunnot
I.-K:n kysymyksen kansainvälisestä
luonteesta, samoinkuin Rafael Erichin
kysymystä koskevat esitykset ulkomaisessa
aikakauslehdistössä. [Homén y. m. (1918);
Ruuth (1921); Oma Maa V, 1925; Itäkarjalaiset
julkaisut (1921-26); Suomen ulkoministeriön
valkoinen kirja I-III (1922. 1923, 1924).]
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
