Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Itävalta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
mutta v:sta 1156 siitä riippumattomana
herttuakuntana. V. 1251 Ottokar, myöh.
Böömin kuningas, tuli I:n ja seur. v:ina
Steiermarkin, Kärntenin ja Krainin
hallitsijaksi. Häneltä I., Steiermark ja
Krain joutuivat Habsburgin suvulle;
Rudolf Habsburgilainen teki niistä
sukunsa perintömaat. Habsburgit
hankkivat Kärntenin 1335 ja Tirolin 1363.
V. 1375 jaettiin I:n maat kahden
sukuhaaran, albertilaisen ja leopoldilaisen
kesken. Ensinmainitun sammuessa 1457
Habsburgit menettivät jonkun aikaa
heidän hallussaan olleet Böömin ja
Unkarin. Saksan keisarinarvo oli
Habsburgeilla 1438-1740. V. 1493 onnistui
Maksmilianin yhdistää kaikki
perintömaat, jotka 1512 yhdisti Itävallan
piiriksi, ja liittää niihin puolisonsa
perintönä saamansa Burgundin perintömaat.
Kun hänen poikansa oli nainut Espanjan
perijättären, joutui tämäkin valtakunta
Habsburgeille. Näin laajenneen
valtakunnan peri Kaarle V 1519. Hän luovutti
I:n maat 1521 veljelleen Ferdinandille,
joka 1527 tuli Böömin ja Unkarin
kuninkaaksi, mutta menetti turkkilaisille
suurimman osan Unkaria. Ferdinand I jakoi
valtakunnan kolmen poikansa kesken,
mutta 1618 olivat I:n maat Ferdinand
II:n käsissä lukuunottamatta Tirolia,
joka yhtyi vasta 1665. Uskonnollisista
riitaisuuksista ks. Kolmikymmenvuotinen
sota. Sodan jälkeen I. oli
heikontunut, mutta jo Leopold I onnistui
saamaan 1699 turkkilaisilta Unkarin
paitsi Baanaattia. V. 1701 I. sekaantui
Espanjan perintösotaan saaden Belgian
ja joukon it. alueita. Kaarle VI:n
hallitusaikana saatiin vielä Baanaatti 1718.
Puolan perintösodan päättyessä 1735
I:n oli luovutettava Napoli ja Sisilia.
Pragmaattisella sanktsionilla Kaarle VI
koetti turvata valtakuntansa
koskemattomana, mutta vaikka useat ulkovallat
antoivat suostumuksensa, puhkesi
kuitenkin Maria Teresian noustessa
valtaistuimelle I:n perintösota (1741-48).
Baijerin vaaliruhtinas Kaarle (VII) Albert
vaati itselleen koko monarkiaa ja
Preussin Fredrik II osia Šleesiasta. Fredrik
valloitti Šleesian sodassa 1740-42 ja
varmisti valloituksensa toisessa sodassa
1744-45. Ranska, Espanja, Sardinia,
Napoli ja Preussi eivät kuitenkaan
yhteenliittyneinäkään pystyneet
voittamaan I:aa, joka Aachenin rauhassa
menetti vain Parman ja Piacenzan;
pragmaattinen sanktsioni hyväksyttiin,
ja Maria Teresian puoliso Frans Stefan
tunnustettiin keisariksi. Seitsenvuotisen
sodan jälkeen (1756-63) I:n oli
lopullisesti luovutettava Sleesia Preussille.
Maria Teresian aika oli I:ssa sisäisten
parannusten aikaa. Frans Stefanin
kuoltua hänen poikansa Josef II tuli
keisariksi 1765. Hänen vaikutuksestaan I.
oli mukana Puolan ensim. jaossa. I:n
hallitsijana hän yritti, vaikka turhaan,
toteuttaa I:ssa valistusajan aatteita.
Ranskan vallankumoussodissa menetettiin
Belgia 1792, mutta Puolan jaossa 1795
I. sai Länsi-Galitsian. Ranskalle se
luovutti Campo-Formion rauhassa 1797
Belgian lisäksi Lombardian saaden
korvaukseksi suurimman osan Venetsian alueita.
Lunevillen rauhassa (1801) Campo-Formion
ehdot pääasiassa vahvistettiin.
V. 1804 Frans II (I) otti I:n keisarin
arvonimen ja luopui 1806 saks.-roomal.
keisarin arvosta. Pressburgin rauhassa
(1805) I:n oli luovutettava Venetsia
Italian kuningaskunnalle ja Tiroli
Baijerille. Wienin rauhassa 1809 se menetti
Salzburgin, Krainin ja Adrianmeren
rannikon y. m. Ministeri
Metternichin toimesta I. liittyi nyt
Ranskaan, keisarin tytär Maria Louise
annettiin Napoleonin puolisoksi ja Ranskaa
autettiin Venäjän retkellä. V. 1813 I.
yhtyi sotaan Ranskaa vastaan ja sai
Wienin kongressissa (1814-15) ent.
alueensa paitsi Belgiaa ja lisäksi
Venetsian. V:een 1848 Metternich johti I:n
politiikkaa ankarassa taantumuksen ja
Pyhän Allianssin hengessä. Helmikuun
vallankumous 1848 aiheutti eri osissa
I:aa kapinoita, joista vaarallisin
Unkarissa, sekä Ferdinand I:n luopumisen
Frans Josef II:n (1848-1916) hyväksi.
V. 1859 I. menetti Sardinialle
Lombardian ja 1866 Venetsian kärsien viimein,
vuonna tappion Preussia vastaan ja
eroten kokonaan Saksan liitosta. Jo 1861
oli I. saanut perustuslain, 1867 tehtiin
täydellinen sovinto Unkarin kanssa, joka
sai samat oikeudet kuin I. ja I.-Unkarin
kaksoismonarkia syntyi. V. 1876 I.
miehitti Bosnian ja Hertsegovinan; Turkin
muodollinenkin yliherruus niissä
lopetettiin 1909. V. 1879 I. teki Saksan kanssa
liiton, johon sittemmin Italiakin yhtyi
(kolmiliitto). Sisäisissä oloissa oli vars.
1880-luvulta alkaen vaikeuksia sen
johdosta, että slaavilaiset kansat (vars. tšekit)
ja italialaiset vaativat kielellisiä
oikeuksia, joita hallitus saksalaisten
vastustuksen takia ei antanut. Myöskin Unkarin
kanssa oli ristiriitoja. Yleinen, vaikkakaan
ei yhtäläinen äänioikeus, säädettiin 1907.
Paljon huolta aiheutti eteläslaavilaisissa
alueissa yhä kiihkeämmäksi käyvä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
