Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kielce-Kielilainsäädäntö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Kiel [kīl], Friedrich (1821-85),
saks. säveltäjä. Teoksia: 2 requiemia,
missä solemnis sekä oratoriot „Kristus"
ja „Betlehemin tähti".
Kielce [kjeltse], samannimisen puol.
hallintoalueen pääkaup., Krakova-Varsovan
radan varrella, 41,000 as.
Kieleke ks. Heinäkasvit.
Kielenopetus. Äidinkielen opetuksen
tarkoituksena on ohjata oppilas täysin
ymmärtämään sekä virheettömästi ja
luontevasti puheessa ja kirjoituksessa
käyttämään äidinkielensä kirjakieltä.
Vieraista kielistä on varhaisimmin
opetettu latinaa, jolla keskiajalla kaikki
opetus suoritettiin, ja kreikkaa. Latinan
kielioppia opetettiin yleensä
synteettistä l. deduktiivista
menetelmää noudattaen: alettiin sanojen
taivutuksesta ja kieliopin säännöistä, joita
käytellen muodosteltiin lauseita. Uudempi,
n. s. analyyttinen l. induktiivinen
menettely ottaa itse kielen lähtökohdaksi
ja siitä etsii kielen säännöt ja lait.
Berlitzin menetelmässä opetuksessa
käytetään yksistään opetettavaa kieltä.
Kieler [kīler], Laura (s. 1849),
o. s. Smith Petersen, norj.-tansk.
kirjailijatar. Julk. m. m. Etelä-Jyllannin
saksalaistuttamista käsitteleviä teoksia,
joista suomen.: „Karen Jürgens Egtvedistä",
,,Sinun kansasi on minun kansani",
,,Kuka heitti ensimäisen kiven?"
Kieletär ks. Ahlqvist, A. E.
Kieli. 1. Anat. Selkärankaisten
suuontelon pohjalla oleva elin. Kalojen ja
alempien sammakkoeläinten k. on
limakalvon muodostama lihakseton poimu
korkeammilla selkärankaisilla on
erikoinen k.-lihasto. K. toimii ruoan
liikuttajana suussa ja nielemisen helpottajana;
useilla eläimillä (esim. sammakoilla,
kameleonteilla, tikoilla, kolibreilla,
muurahaisia syövillä imettäväisillä) se on
pitkä, suusta ulossingahtava, ja toimii
saaliin tavoittamiselimenä. Imettäväisten
k. on myös niiden tärkein makuaistin, sen
nystyissä ovat näet makukeräset (vrt.
Makuaisti), ihmisellä puhe-elin.
— 2. Kielit. Ihmisen ajatuksen
äänteellinen ilmaisu. Maapallolla puhutaan
toista tuhatta k:ta. Useat niistä voidaan
ryhmittää eri kielikunniksi, kuten
indoeurooppalaiset, seemiläiset,
suomalais-ugrilaiset, turkkilais-mongolilaiset,
Etelä-Afrikan bantukielet, dravidalaiset y. m.
K:t jaetaan myöskin isoleeraaviin l.
yksitavuisiin, joissa ei ole taivutusta
(esim. kiinan-k.), agglutineeraaviin l.
yhteenliittäviin, joissa syntaktiset suhteet
ilmaistaan lisäämällä sanoihin äänteitä
loppuun, alkuun tai sisään, mutta itse sanan
kantaosa ei muutu (esim. suom.-ugr.
kielet), ja flekteeraaviin l.
taivutuskieliin, joissa suhteiden ilmaisu ei
tapahdu vain kantasanaa laajentamalla,
vaan myös itse kantasanan, ,,juuren"
ääntiöosaa muuttamalla (esim. indo-euroopp.
kielet).
 |
Ihmisen kieli päältä katsottuna, ea kurkunkansi, h kieliluunsarvi, gl kielen lymfarauhasia, pe vallireunainen nystermä, pfg sienimäinen nystermä, pf rihmamainen nystermä. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
