Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kirjanpainotaito
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
nitominen, joka suoritetaan ns.
nidontatelineessä tai -koneessa. Arkit
ommellaan toisiinsa 3-6 hieman kirjanselän
ulkopuolelle ulottuvilla sidenyöreillä
l. pinteillä, jotka harjataan auki
päistään ja liimataan kiinni kansiin
yhdistämään kokoonsidotut arkit kansiin. Sama
tarkoitus on etupapereilla, jotka
sidottaessa pannaan nimilehden eteen ja
niteen loppuun. Taittamiseen käytetään
erittäin nopeasti toimivia koneita, jotka
taittavat levynä olevan painoarkin niin
monitaitteiseksi kuin halutaan, Samoin
käytetään nitomiseen nitomakoneita,
jotka jatkuvassa sarjassa nitovat arkit.
Nidottaessa (brošeerattaessa)
päällyslehdet liimataan kiinni
suorastaan yhteennidottujen arkkien
selkään, mutta sidottavia kirjoja
valmistettaessa nidottu selkämys sivellään
lämpöisellä liimaliuoksella, ja kun se on
kuivunut, leikataan reunat auki (n. s.
snitti) erikoisessa koneessa.
Selkämys pyöristetään joko vasaralla tai
erikoisessa koneessa, jonka jälkeen vasaralla
tai koneessa selän molemmille puolin
lyödään syvennys, n. s. falssi.
Snitti värjätään tai kullataan. Kannet
kiinnitetään joko sidenyöreillä tai käyttäen
(milloin tahdotaan erikoisen lujaa työtä)
kaksinkertaiseksi käännettyä paperikaistaletta,
josta toinen puoli liimataan kiinni kansien
selkämykseen, irtoselkään, toinen
itse kirjaan. Kannet vuorataan nahalla,
paperilla tai kankaalla (klootti) ja
sisäpinnoille liimataan edellämainitut
etupaperit. Kirja pannaan puristuskoneeseen
ja on sitten vain vailla kultausta, milloin
sellaista tahdotaan. Sitä varten nahka tai
kangas sivellään munanvalkuaisella tai
muulla sopivalla aineella ja annetaan
kuivahtaa. Tämän jälkeen kullattavat
kohdat sivellään sopivalla rasva-aineella,
johon kulta (lehtikulta) levitetään ja
huolellisesti puristetaan. Sitten
suoritetaan itse painaminen, joka
tapahtuu kuumennetuilla leimasimilla.
Näin painetaan sekä koristeet että
kirjainnimet. Kurlaukseenkin käytetään
joukkotyössä nykyisin kultauskoneita,
jotka yhdellä kertaa suorittavat kaiken
pinnalle aiotun kultauksen, jolloin
kultaus suoritetaan ennen kansiinpanoa.
Kirjapainotaito l. typografia.
K. on kiinalaisten keksimä. Sen
edeltäjänä Euroopassa on puupiirrospaino.
Jo 1400-luvulla leikattiin Saksassa
pelikortteja ja pyhäinkuvia puuhun ja
otettiin sitten paperille jäljennöksiä.
Myöh. liitettiin pyhimyskuviin selityksiä
(vrt. Biblia pauperum) ja vihdoin
leikattiin puulaattaan pelkkä teksti.
Näin monistettu" m. m. koulukirjoja
(vrt. Blokki-kirjat).
K:n keksijä Euroopassa on saks.
J. Gutenberg (ks. t.), joka käytti
irtonaisia painokirjasimia ja alkoi niitä
myöh. valaa metallista. Kirjasinten
valantaa ja painomustetta paransi
Gutenbergin ja hänen liikekumppaninsa
J. Fustin apulainen
P. Schöffer. V. 1462 paloivat
sekä Gutenbergin että Fust-Schöfferin
kirjapainot, niistä aiheutui työmiesten
hajaantuminen eri maihin ja samalla k:n
leviäminen. — Ensim. Ruotsissa painettu
kirja on v:lta 1483. Vanhin Suomea
varten tilattu kirja on 1488 Lyypekissä
painettu ,,Missale Aboense", ensim.
suomenk. kirja Tukholmassa 1542 t. 1543
painettu Agricolan ,,Abc-kiria". Suomen
vanhimmat kirjapainot per. 1642 ja 1668 Turkuun,
kolmas 1689 Viipuriin. V. 1924 oli Suomessa
148 kirjapainoa, niissä 4,000 työntekijää,
tuotannon valmistusarvo 137,4 milj. mk.
— Tekn. K:oon kuuluu kaksi pääosaa,
latominen ja painaminen.
Edellinen tapahtuu joko käsin tai koneella.
Käsin ladottaessa latoja ottaa kirjasimet
 |
Kirjasimien järjestys kastissa. |
|
Latomahaka. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
