Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kirkkoneuvosto-Kirkkotaide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
elpyvän elämän voimasta viriävät pyhät
säveletkin jälleen unhostaan. Katolilaiset
perkaavat k:staan pois oopperamusiikin
kajahdukset. Evankeeliset elvyttävät
virsikoraalinsa eloisiin rytmeihin,
ammentaen myös uusia aineksia hengellisistä
kansansävelmistään. Kaikilla tahoilla
pyritään sellaiseen, mikä oleellisesti
vastaa k:n tarkoitusta.
Kirkkoneuvosto l. kirkkoraati.
Jokaisessa ev.-lut. seurakunnassa tulee
olla k., jonka asiana on pitää kristillistä
siveydenhoitoa ja kirkkokuria seurakunnassa,
valvoa kirkon ja seurakunnan omaisuuden ja
varojen hoitoa ja hallintoa, valmistaa
seurakunnan meno- ja tuloarvioehdotus,
ottaa virkaan ja erottaa virasta suntio
ja muut alemmat kirkonpalvelijat sekä
panna täytäntöön kirkonkokouksen päätökset,
mikäli sitä ei ole jätetty muiden tehtäväksi.
K:oon kuuluu kirkkoherra puheenjohtajana,
sekä jäseninä seurakunnan muut vakinaiset
papit ja vähintään 6 kristillisestä
harrastuksesta tunnettua seurakuntalaista
(Kirkkolaki, 330-347 §).
Kirkkoniemi, Kirkenes (ks. t.).
Kirkkonummi (ruots. Kyrkslätt).
1. Kaksikielinen kunta (enemmistön
kielenä ruotsi) Uudenmaan läänissä,
Länsi-Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla;
355,2 km2, 7,777 as. (1925). Eriksgårdin
maatalouskoulu. — 2. Samanniminen rautatieasema
Helsingin-Karjaan rataosalla K:n kunnassa,
38 km Helsingistä.
Kirkko-oikeus. Kun kirkko on
inhimillinen yhdyskunta, tarvitsee se
elintoiminnoilleen tunnustettua järjestystä,
jota tavallisesti sanotaan k:ksi. K.
jakaantuu: 1) sisäiseen k:teen,
joka järjestää kirkon jäsenten keskinäiset
suhteet sekä määrää, millä tavalla
kirkon tarkoitukset ovat toteutettavat ja
sen olemassaolo taattava ja 2) ulkonaiseen
k:teen, joka järjestää kirkon suhteen valtioon.
Kirkkoonottaminen, kirkottelu.
Kun vaimo, morsian tai aviolupauksin
maattu nainen on synnyttänyt lapsen ja
sen jälkeen terveeksi tullut, tulee papin
pitää rukous ja kiitos hänen puolestaan,
joko synnyttäjän käydessä ensikertaa
kirkossa taikka kotonaan. K. on nyk.
jäänyt käytännöstä (Kirkkolaki, 78-79 §).
Kirkkopolitiikka, valtion
lainsäädännössä noudattama menettely kirkkoa
kohtaan tai myös kirkon lainsäädännöllinen
suhtautuminen valtioon.
Kirkkoraati, kirkkoneuvosto (ks. t.).
Kirkkoreduktsioni, hengelliselle
rälssille läänityksinä tai muuten joutuneitten
tilojen ja verojen palauttaminen
valtiolle. Suurin sellainen Ruotsi-Suomessa
oli Kustaa Vaasan toimeenpanema 1527.
Se koski kaikkia kirkolle ja kirkollisille
laitoksille lahjoitettuja tiloja, sillä
lisämääräyksellä, että aatelisto sai takaisin
ne tilat, jotka se Kaarle Knuutinpojan
reduktsionin (1453-54) jälkeen oli
kirkolle luovuttanut.
Kirkkoslaavi ks. Muinaisslaavilainen
kirkkokieli.
Kirkkosävellajit, keskiajan
kirkkolaulun sävellajit, joista uudenajan alussa
nykyiset duuri- ja mollisävellajimme ovat
johtuneet. K:n erikoisomituisuudet ovat
todennäköisesti peräisin ikivanhasta
taidekäytännöstä. 800-luvulla tulivat
Länsimailla käytäntöön niiden nykyiset
nimet: doorilainen, fryygialainen,
lyydialainen ja miksolyydialainen. —
Selvitys k:n tonaalisuudesta:
1) Doorilainen = molli, perussävel
päätössävelenä, 6:s aste usein korotettuna.
2) Fryygialainen = molli, dominantti
päätössävelenä. 3) Lyydialainen =
duuri, perussävel päätössävelenä, 4:s aste
usein korotettuna, 4) Miksolyydialainen
= duuri, dominantti päätössävelenä. — 1500-luvun
teoreetikot lisäsivät k:n lukuun tavallisen
mollin ja duurin (n. s. ,,aiolisen"
ja „joonisen" sävellajin); sen jälkeen
ovat k. yhä enemmän näihin sulautuneet.
Oltuaan 1700-luvun keskivaiheilta
saakka miltei muinaismuistojen
asemassa, ovat k. viime aikoina uudelleen
herättäneet suurempaa mielenkiintoa.
Kirkkotaide, kirkkorakennukseen ja
sen kalustoon sekä erityisesti
jumalanpalvelukseen liittyvä taide.
Musiikkipuoleen nähden ks. Kirkkomusiikki.
Rakennustaiteellisen puolen suhteen
ks. artikkeleita eri kirkkorakennustyyleistä.
Maalaustaidetta esiintyy aluksi
rapattujen seinä- ja holvipintojen
kaunistamisessa (kuva ks. Kalkkimaalaus),
myöhemmin myöskin alttarikaappien ovissa,
alttaritauluissa, votiivitauluissa,
lehteririntamusten koristelussa y. m. Ikkunoissa
käytettiin goottilaisen taiteen aikana
lasimaalausta, värillisistä ja osittain
maalatuista ja poltetuista laseista
lyijykehyksin sommiteltua mosaiikkia, joka
on nyt jälleen pääsemässä käytäntöön.
Veistotaiteen tuotteita käytetään
portaaleissa, kastemaljoina ja
vihkivesiastioina. Verrattoman rikas
taideala on puunleikkaus: alttarikaapit,
kuoriaidakkeet, kuorituolit ja -penkit,
pyhimyskuvat katoksineen, sakramenttihuoneet,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
