Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 683-684 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Korkeushyppy-Korko- ja osinkovero

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

oikeusosastolle. V. 1816 muutettiin
Hallituskonselji Keisarilliseksi Suomen
Senaatiksi ja sen oikeusosasto toimi
ylimpänä tuomioistuimena, kunnes 22/7 1918
annetulla lailla perustettiin K. O.
käyttämään ylintä tuomiovaltaa
oikeusasioissa sekä valvomaan tuomarien ja
ulosottoviranomaisten lainkäyttöä.
Sittemmin otettiin säännöksiä K:sta O:sta
TL M:oon 17/7 1919, 2, 53-54 §§. K:ssa
O:ssa on presidentti ja jäseninä
vähintään 12 oikeusneuvosta. K. O., joka
yleensä on tuomionvoipa 5-jäsenisenä,
toimii nykyisin neljänä jaostona. Eräät
asiat on kuitenkin käsiteltävä
täysi-istunnossa. Esittelijöinä on K:ssa O:ssa
oikeussihteerejä (Laki 22/7 1918, muutettu
osaksi lailla 5/2 1926; Täytäntöönpanoasetus
22/7 1918, muutettu osaksi asetuksilla
21/1 1919 ja 4/11 1921).

Korkeushyppy ks. Hyppyurheilu.

Korkeuskulma, havaintopaikasta
taivaankappaleeseen piirretyn tähtäyssuoran
kaltevuus vaakatasoa vastaan. —
Korkeuskäyrä. 1. Metsänh. K. ilmaisee
graafillisesti puuryhmän tai yksityisen puun
pituuskasvun. — 2. Sama kuin isohypsi
(ks. t.). — Korkeuslämpömittari,
barotermometri (ks. t.). — Korkeusmittari,
hypsometri tai barotermometri (ks. n.).
— Korkeusmittaus, kahden paikan
korkeuseron määrääminen tai jonkin
paikan korkeuden määrääminen
merenpintaan verrattuna. K.-menetelmät ovat
nivelleeraus, kolmiomittaus ja
fysikaalinen k. Viimemainittu tapahtuu
ilmapuntarin avulla, siihen perustuen, että
ilman tiheys vähenee tunnetun lain mukaan
ylöspäin noustaessa. Tähän tarkoitukseen
voidaan myös käyttää barotermometriä, joka
ilmaisee veden kiehumapisteen kyseellisessä
ilmanpaineessa. Fysikaalinen k. ei ole yhtä
tarkka kuin ensinmainitut menetelmät. —
Korkeustähystin, katetometri,
pystysuora, liikuteltavalla osoittimella
varustettu mittapuu.

Korkki, kasvit-, on sellaista solukkoa,
jonka solunketoissa on korkkiainetta (suberiinia).
Sitä on tav. monivuotisten kasvien rungon pinnalla,
usein myös haavojen peitteenä (haava-k.). Solut
ovat neliön tai suorakaiteen muotoisia, vanhempina
ilmalla täyttyneitä, solunvälejä ei ole. K. estää
nesteiden ja kaasujen haihtumista. — Tavallista
pullonkorkkia saadaan Välimeren maissa kasvavista
korkkitammista (Quercus suber ja
Q. occidentalis), joiden k. kuoritaan n.
5 cm:n paksuisina kerroksina.

Korkkia kuoritaan korkkitammesta.

Korkkikivi, korkkimurskaa, savea,
sammutettua kalkkia ja vesilasia sisältävä
sekoitus, jota keveytensä ja eristyskykynsä
vuoksi käytetään eristysaineena rakennuksiin y. m.

Korkkimatto, linolimatto, engl.
Waltonin 1860 keksimä seinän ja lattian
peite. Valmistetaan karkeasta juuttikankaasta
siten, että tämän pinnalle sivellään vernissasta,
korkki jauhoista, hartseista ja väriaineista
valmistettu paksu kerros. Kuviot saadaan käyttämällä
eriväristä peittomassaa (läpikudottu k.) tai
painokoneella.

Korko. 1. Kielit. K. l. aksentti,
äänteen tai äänneryhmän tähdentäminen
(tavussa, sanassa, lauseessa) muihin
verraten, mikä ilmenee joko henkäyksen
painovoimassa (paino-k.) tai
puhesävelen korkeudessa (sävel-k.)
tai molemmissa yhtaikaa. Uusimmassa
kielioppiterminologiassa paino =
painokorko ja korko = sävelkorko.
Sanakorko (sanapaino) jakautuu pääkorkoon
(pääpainoon) [sa’na] ja sivukorkoon
(sivupainoon) [sanoma’lla]. — 2. Taloust.
Se hyvitys, minkä pääomanomistaja saa pääomaan
aikamittaisesta käyttämisestä.

Korko- ja osinkovero, vero, jonka
koron tai osingon suorittaja on velvollinen
valtiolle pidättämään suoritettavista
koroista ja osingoista. Lailla 28/12 1918
säädettiin k.- ja o:oa kannettavaksi, mutta
kun 3/8 1920 säädettiin yleinen tulo- ja
omaisuusvero, kumottiin edellämainittu
laki k.- ja o:sta. Kun osoittautui
käytännössä vaikeaksi verottaa ulkomaalaisia
Suomesta saamistaan tuloista, säädettiin
30/12 1921 laki ulkomaalaisten
suoritettavasta k.- ja o:sta, jonka mukaan
määrättyjen koron tai osingon suorittajani
tulee suorituksen tapahtuessa pidättää
valtiolle verona 8 % korosta tai osingosta.
V:n 1925 valtiopäiville oli hallitus
antanut esityksen laiksi tulo- ja
omaisuusveron pidättämisestä korkoa ja osinkoa
maksettaessa, mutta hyväksyi Eduskunta
vain lain, mikäli se koski osinkoa. Tämä
laki vahvistettiin 2/1 1926. Siinä säädetään,
että kun osakeyhtiö maksaa tai hyvittää
osinkoa, on maksajan pidätettävä osingosta
osingon saajan tulo- ja omaisuusveron lyhennykseksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>