Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Krossi-Kruununkyyti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Krossi, grossi, 12 tusinaa.
Kroton, muin.-kreik. merikaupunki
Etelä-Italiassa, per. n. 700 e. Kr.
Krueger [-y-], Karl Nikolaus
Adalbert (1832-96), saks. tähtitieteilijä.
Ottanut osaa pohjoisen tähtitaivaan
luetteloimiseen („Bonner Durchmusterung"),
suorittanut erittäin huolellisia tähtien
asemamääräyksiä, havainnut kiertotähtiä,
pyrstötähtiä, vaihtelevia tähtiä,
parallakseja. Toimi 14 v. Helsingin
Yliopistossa.
Krumbacher [-bahher], Karl
(1856-1909), saks. filologi. Aloitti
uudenaikaisen bysanttisen tutkimuksen.
Teoksia: „Geschichte der byzantinischen
Literatur"; perusti Byzantinische
Zeitschrift-aikakauslehden.
Krupp, Alfred (1812-87) ja hänen
poikansa Friedrich K. (1854-1902),
saks. tehtailijoita, perustivat Saksan
suurimman teollisuusyrityksen, johon paitsi
Essenissä olevaa teräsvalimoa kuuluu
joukko muita teollisuuslaitoksia ja
kaivoksia; aikaisemmin tunnettu varsinkin
tykkien valmistajana; tuottaa nyttemmin
koneita, rautatietarpeita, puolivalmisteita
teräksestä ja raudasta. — Krupp von
Bohlen und Halbach, Gustav
(s. 1870), Krupp-yhtymän johtaja v:sta
1906, jolloin nai F. Kruppin vanhimman
tyttären; aiemmin lähetystöneuvos.
Kruppi (engl.), kuristustauti.
Krusifiksi (lat.), ristiinnaulitunkuva.
Kruskopf [-ū-], Pehr Adolf
(1805-52), maalaaja ja Yliopiston
piirustuksenopettaja 1831-49. Julk.
kivipiirroskokoelman 1837 ja seur. v.
Krusta (lat.), rupi haavoissa ja
ihottumissa.
Krustadi (ransk.), kuoriainen,
pikarinmuotoinen vehnäjauhotaikinasta tehty
kuori, joka täytetään jollakin täytteellä;
joskus koko annosta sanotaan k:ksi.
Kruunu (lat. corona = seppele). 1.
Pystyssä olevilla tai yhteentaivutetuilla
sangoilla varustettu, jalosta metallista
tehty päänkoriste; käytetään
ruhtinaallisen arvon merkkinä, nyk. sangen
harvoin. Heraldiikassa erotetaan aatelis-,
vapaaherrallinen, kreivillinen,
ruhtinaallinen, herttuallinen, kuninkaan ja
keisarin k. Kuuluisia k:ja ovat esim.
Lombardian rauta-k. 500-luvulta, Unkarin
P. Tapanin k. (alk. bysanttilainen) ja
n. s. Kaarle Suuren k. Wienissä (osittain
bysanttilainen). Paavin k:sta ks. Tiara.
Ruotsissa ja Suomessa k.-sanaa on
käytetty myös merkitsemään valtiota
varallisuusoikeudellisena, juridisena henkilönä,
joskus valtiovaltaa sellaisenaan. —
![]() |
Kruunuja, 1 aatelinen, 2 vapaaherrallinen, 3 kreivillinen, 4 Suomen suuriruhtinaallinen. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>