Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 813-814 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kuoropojat-Kupari

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kuoro l. kööri (kreik.),
laulukunta, K. on yksiääninen,
jos kaikki laulavat samaa sävelkulkua tahi
sen oktaavia. Moniäänisessä k:ssa
on useita „ääniä", joihin kuhunkin kuuluu
useita laulajia. Nais-k:t ovat enimmiten
3-äänisiä, mies- ja seka-k:t 4-äänisiä.
K.-laulun kehittäjiä Suomessa: Pacius, Faltin,
Therese Hahl, Sivori, Klemetti, Maasalo, Siukonen,

Kuoropojat, poikia jotka
kirkkokuoroissa lauloivat ylä-ääniä ja jotka
palkkioksi saivat kasvatuksensa kirkkoihin
liittyvissä n. s. kirkkokouluissa,
1600-luvulta, kun naiset pääsivät kuoroihin,
siirtyi k:n tehtävä enimmäkseen heille.

Kuorsaaminen, hengityksen ohella
kuuluva omituinen kurkkuääni, joka
eräiden henkilöiden raskaasti nukkuessa
syntyy pehmeän kitalaen väräjämisestä.

Kuorsalo, asuttu saari Vehkalahden
kunnassa, n. 17 km Haminasta kaakkoon.

Kuortane, myös Kuurtane, kunta
Vaasan; läänissä, Etelä-Pohjanmaalla,
Kuortane järven ja sen läpi virtaavan
Lapuanjoen ympärillä; 479,5 km², 6,633 as.
(1925). Valtion keuhkotautiparantola.

Kuortanejärvi, järvi Etelä-Pohjanmaalla,
Kuortaneen kunnassa, Lapuanjoen läpi virtaama;
pituus 12 km, leveys 5 km, syvin kohta 18 m,
n. 82 m yl. merenp.

Kuovit (Numenius), suurehkoja,
pitkäkoipisia kahlaajia, joiden nokka pitkä,
alaspäin kaareva. Iso-k. (N. arcuatus),
55-65 cm pitkä, harmaan ja tummanruskean kirjava,
asustaa soilla ja rantaniityillä. Munia 4, harmaanvihreitä,
tummatäpläisiä. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Pieni-k. (N. phæopus) on edellistä
pienempi, samanvärinen; Lapissa ja Pohjoissuomessa.

Isokuovi.

Kupari (lat. cuprum), metallinen
alkuaine, kem. merkki Cu, at.-p. 63,57, om.-p.
8,94, sulamisp. 1082,6°, kiehumap. 2310°.
Tunnettu jo esihist. ajalla, jolloin sitä
käytettiin tinan seoksena aseisiin ja
koristuksiin. Väri punainen. Hyvin
taottavaa ja venyvää, kovempaa kuin hopea,
hyvin kiinteää. Ohuiksi levyiksi taottuna
läpikatsoen vihreää. Puhtaana johtaa
erinomaisesti sähköä ja lämpöä.
Kuivassa ilmassa muuttumaton; kosteassa
ilmassa muodostuu kerros emäksistä
k.-karbonaattia (k.-ruostetta, -hometta,
patinaa), joka suojelee metallin syvempiä
kerroksia vahingoittumasta. Kuumennettaessa
ilmassa hapettuu oksidiksi CuO. Liukenee
typpihappoon, mutta ei laimeaan suolahappoon,
rikkihappoon vasta kuumennettaessa. Amoniakin
ja hapen vaikutuksesta liukenee siniseksi
nesteeksi, k.-oksidiamoniakiksi.
Suolaliuoksissaan yleensä sininen tai vihertävä.
Erottuu näistä, jos ne joutuvat kosketukseen
rauta-, sinkki-, magnesium- y. m.
metallikappaleiden kanssa. Heikotkin
orgaaniset hapot liuottavat k:ia.
Rikkivety mustaa sen pinnalta. Käytetään
tekniikassa puhtaana (sähköjohtoihin,
keittoastioiksi, galvanoplastiikassa) sekä
lejeerauksiin, joita on lukuisia eri lajeja eri
ominaisuuksineen. Tärkeimmät messinki ja
tombakki (k:ia ja sinkkiä),
pronssit (k:ia ja tinaa, joskus
myös pienempiä määriä muita metalleja),
uushopea (k:ia, nikkeliä ja sinkkiä),
laakerimetalli, rahametalli,
kirjasinmetalli, britanniametalli,
aluminiumpronssi, erinäiset sähkötekn.
lejeeraukset (konstantaani ja nikkeliini).
Esiintyy luonnossa oksidina, emäksisinä
karbonaatteina (malakiitti ja kuparilasuuri) ja
rikkiyhdistyksinä (sulfideina: k.-hohde
Cu₂S, k.-indigo CuS ja k.-kiisu CuFeS₂),
joista viimemainittu (raudanpitoinen) on
runsautensa vuoksi tärkein, sekä joskus
pelkkänä. Suurimmat esiintymät Amerikassa,
Afrikassa, edelleen Kiinassa, Japanissa,
Ruotsissa; Suomessa Outokummussa ja
Otravaarassa (vrt. Kaivos).
Maailman kokonaistuotanto oli 1905 709,
1913 1,022, 1915 1,063, 1917 yli 1,400,
1921 533 tuhatta tonnia, mistä yli
puolet Yhdysvaltojen osaa. Valmistetaan
rikittömistä yhdistyksistään kuumentamalla
hiilen kanssa. Raudan- ja rikkipitoisista
yhdistyksistä k:ia valmistettaessa
flotatsionilla rikastutettu malmi ensin
pasutetaan, jolloin osa siitä

Maailman kuparintuotanto v. 1920.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>