Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 837-838 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kuukautiset-Kuuloelin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kautta meidän epäsäännöllinen k.-lukumme.
Juutalaiset laskevat tavallisina vuosina
12, karkausvuosina 13 k:ta, muhamettilaiset
29- ja 30-päiväisiä k:ia. — Lain mukaan on
k. liike-elämässä luettava 30-päiväiseksi.

Kuukautiset, menstruatsioni,
synnytyskykyisillä naisilla n. 4 viikon
perästä toistuvat, muutamia päiviä
kestävät emän verenvuodot. Meikäläisessä
ilmastossa ne alkavat 14-17 vuoden iässä
ja jatkuvat n. 45-50:nteen ikävuoteen,
lämpimämmissä maissa alkavat ja päättyvät
jonkinverran aikaisemmin. Niiden syynä on
kypsän munasolun irtautuminen munasarjasta;
tällöin käy emän limakalvo verekkääksi,
osia sen pintakerroksesta irtautuu, verta
purkautuu hiussuonista, ja limaa erittyy
tavallista enemmän. Raskauden aikana ei
k:ia ole. Ennen täydellistä lakkaamistaan,
n. s. vaihdevuosina, käyvät k. epäsäännöllisiksi.

Kuukunanmuna ks. Kupusienet.

Kuula, Toivo (1883-1918), suom.
säveltäjä. Toimi v:sta 1912 apujohtajana Helsingin
Filharmonisen Seuran orkesterissa. Säveltänyt
orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksia, kuorolauluja
(„Siell’ on kauvan kukkineet omenapuut", „Auringon
nousu"), kantaatteja orkesterin säestyksellä
(„Stabat mater"), soololauluja y. m. K:n sävellyksille
ominaista on niiden kansallissuomalainen tuntu,
kontrapunktillisen tekniikan taidokas käyttö,
vaikuttava orkesteri- ja kuorosointi, luonteva
kielellinen lausutus, sekä asteittain kohoava
ihanteellisuuden pyrkimys. Puoliso v:sta 1914
laulajatar Alma K. (s. 1884), o. s.
Silventoinen.

Toivo Kuula.

Kuulalaakeri ks. Laakeri.

Kuulamylly, vaakasuora, pyörivä
lieriö, jonka sisällä on metalli-, kivi-,
puu- tai muita kuulia. Lieriön pyöriessä
hienontavat kuulat siihen pannun aineen
(malmin, sementin, saven, hiekan, värin,
ruudin y. m.) joko kuivana tai kosteana.

Kuulanrata, luodinrata (ks. t.).

Kuulantyöntö ks. Heittourheilu.

Kuularuisku l. mitraljöösi,
nopeasti toimiva pika-ampumakone. Jo
1300-luvulla käytettiin n. s. urkupyssyjä,
joissa oli piippuja 144:ään asti. Amerikan
sisällissodassa 1861-65 käytettiin ensi
kerran takaaladattavia k:ja. Myöhemmissä
k:issa oli piippujen luku 5-25; ne oli
sijoitettu pyörivän akselin ympärille
(n. s. revolveritykit) tai päälletysten
rivittäin. Niissä oli tavallisesti kiväärin
kaliberi, mutta laivastoissa ja linnoituksissa
käytettiin jopa 25-38 mm:m kaliberisia.
Uudenmallinen k. l. konekivääri (ks. t.)
rakennettiin 1880-luvulla.

Kuuloelin. Selkärangattomilla on k:iä
todennäköisesti vain eräillä hyönteisillä.
Semmoisia ovat esim. heinäsirkkain
takaruumiin ensim. nivelen sivuilla ja
kotisirkkain ja hepokattien etusäärissä
oleva rummunkalvon tavoin paksuihin
puitteisiin pingoittunut ohut kitiinikalvo,
jonka alla on aistinsoluja. Sellaiset
selkärangattomilla yleiset kuopan tai
rakkulan muotoiset aistimet (statokystat),
joihin kuuluu jäykkäkarvaisia aistinsoluja

Ihmisen korva. A korvakäytävä, B tärykalvo, C täryontelo, D korvatorvi, E vasara, halasin, G jalustin, H eteinen, J’ kaariputket, K M näkinkierä, N ohimoluu, O korvanedussylkirauhanen.

ja niitä painollaan ärsyttävä kiinteä kappale
(statoliitti), eivät ole kuuloelimiä, kuten
ennen luultiin, vaan tasapainoelimiä. Alemmilla
selkärankaisilla (ei kumminkaan suikulaisella)
on aivojen kummallakin puolella ontelo,
n. s. sokkelorakko, sekä kuulo- että
tasapainoelimenä, Kaloilla se on kuroutunut
2-osaiseksi: eteiseksi l. soikeaksi
rakkulaksi ja säkkiseksi l. pyöreäksi
rakkulaksi; edelliseen liittyy 3
kaariputkea. Sammakkoeläimillä
ja niitä korkeammilla selkärankaisilla on pyöreässä
rakkulassa pullistuma, n. s. kuulopullo,
josta imettäväisten varsinainen k.,
simpukka l. näkinkierä on kehittynyt.
Tämän sisäseinässä on kuuloepiteeli, jonka
aistinsolut ovat kierteisessä nauhassa
(n. s. Corti’n elin). Sokkelorakko ja kaariputket
ovat ohut- ja pehmeäseinäisiä — siitä niiden
yhteinen nimitys kalvosokkelo. Tämä
sisältää sisävedeksi (endolymfaksi) sanottua
nestettä. Kalvosokkelon ympärillä on sitä
suojaava rustoinen tai luinen luusokkelo

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>