- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti /
1159-1160

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Loire-Loistavat kasvit

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


asuu talollisten luona. Loislaitos
esiintyy pääasiassa Savossa ja Karjalassa.

Loire [luā’r], Ranskan pisin joki,
1,000 km. Lähteet Sevennien länsirinteillä;
juoksee pitkän kaaren tehden Atlanttiin.
Lisäjokia vasemmalta: Allier, Cher, Indre,
Vienne; oikealta Sarthe. Purjehduskelpoinen
800 km. Kanavilla yhdistetty Saôneen ja
Seineen, Lähellä suuta Nantesin kaup.

Loisampiaiset, loispistiäiset (ks. t.).

Loisankerias (Myxine glutinosa),
n. 20 cm pitkä, kuolleisiin, usein eläviinkin
kaloihin tunkeutuva, niissä loisen tavoin elävä,
n. 20 cm pitkä vaaleanruskea tai -punerva,
sokea kala; kuuluu ympyräsuisten (Cyclostomi)
lahkoon. Yleinen Atlantin pohjoisosissa ja
Jäämeren rantavesissä,

Loiseläimet, parasiitit, ovat
eläimiä, jotka asuvat toisten eläinten
(„isäntäeläinten") pinnalla (ulkoloiset)
tai sisässä (sisäloiset) ja saavat niistä
ravintonsa. Varsinkin sisäloisiin
loiselämä painaa selvän leiman. Sen
seurauksista ovat tärkeimmät: kiinnityselimet
(imulavat, väkäset) voimakkaiksi
kehittyneet; sukupuolielimet samoin,
munia runsaasti — koska suvun
jatkuminen enimmäkseen sattuman varassa —;
liikuntoelimet, hermosto ja aistimet
surkastuneet; ruoansulatuselimistö
yksinkertainen, voipa suu ja suoli
kokonaankin puuttua (heisimadot); iho väritön,
ohut, pehmeä. Ulkoloisilla rajoittuu
loiselämän vaikutus useinkin vain suuosien
muuttumiseen imeviksi tai pistäviksi,
toisinaan surkastuvat liikuntoelimet ja
aistimet. Jotkut l. elävät loisina vain
osan ikäänsä (esim. toukka-ajan tai
täysimuotoisina vain silloin tällöin), toiset
(n. s. varsinaiset loiset) koko ikänsä.
Useiden kehityksessä on isännänvaihdos
(vrt. Heisimadot). Ulkoloisten
välitön vahinko on verraten pieni, mutta
välillisesti ne voivat käydä hyvinkin
vaarallisiksi levittämällä taudin
bakteereja tai veressä loisivia alkueläimiä
ihmisestä tai eläimestä toiseen (malaarian,
unitaudin leviäminen, syöpäläiset
tautien levittäjinä!). Sisäloiset kuluttavat
isäntäeläimensä ravintoaineita
(suoliloiset), jotkut erittävät isäntäeläimen
solukkoihin myrkyllisiä aineita
(Veriamœba, trikiinit). — L:iä on
kaikissa eläinkunnan pääjaksoissa,
onteloeläimiä ja piikkinahkaisia
lukuunottamatta; alkueläinten ja matojen
joukossa niitä on erittäin runsaasti.
Pesäloisiksi sanotaan eläimiä,
jotka käyttävät ravinnokseen sen ruoan,
minkä isäntäeläin („kasvatusvanhemmat") on
hankkinut tai ilman pesäloista tulisi
hankkimaan poikasilleen. Pesäloisia ovat esim.
käenpoikanen ja toukohärän toukka.

Loiskasvit, yleensä lehtivihreättömiä
kasveja, jotka imevät orgaanisen
ravintonsa muista elävistä kasveista tai
eläimistä. Siemenkasvien joukossa on harvoja
loisia, meikäläisistä kasveista vain
humalavieras (Cuscuta) ja
pähkinäsuomukka (Lathræa).
Useimmat l. ovat sieniä (m. m. ruoste-
ja nokisienet. perunaruttosieni) tai
bakteereja. — Puoliloisiksi sanotaan
kasveja, jotka valmistavat osan orgaanisesta
ravinnostaan vihreissä lehdissään, osan imevät
muista kasveista. Niitä ovat monet naamakukkaiset
(m. m. Euphrasia, Rhinanthus, Melampyrum),
jotka kiinnittyvät isäntäkasviensa juuriin
imunystyröillä, ja keskieuroopp. misteli (ks. t.).

Loispistiäiset, loisampiaiset
(Entomophaga), pistiäisryhmä, jonka lajit
munivat hyönteisten toukkiin (joskus muniin
tai koteloihin), missä munista kehittyvät
toukat elävät loisina lopulta tappaen isäntänsä.
Näin l. osaltaan ylläpitävät tasapainoa
luonnossa, pannen usein sulun esim.
tuhohyönteisten uhkaavalle lisääntymiselle.
L:iä ovat esim. puupistiäisloinen
(Rhyssa), efialtespistiäinen
(Ephialtes) sekä ryhmäloispistiäinen
(Microgaster). L:n toukassa voi loisia
jonkun pienemmän l:n toukka ja tässä vielä
pienemmän lajin toukka.

illustration placeholder

Ephialtes

imperator, ylempi

koiras, alempi

muniva naaras.



Loistavat eläimet. Useilla eläimillä
on kyky synnyttää vihertävää valoa joko
määräkohdissa ruumista tai kautta koko
ruumiin pinnan. Semmoisia ovat esim.
1-soluinen tulirakko (Noctiluca),
onteloeläimistä loistomeduusa
(Pelagia) ja monet uimapolyypit ja
särmämaneetit; niitä on nivelmatojen,
nilviäisten, piikkinahkaisten, tuhatjalkaisten
ja vaippaeläinten joukossa, ja erittäin
yleisiä ovat valoelimet syvänmeren kaloilla
ja äyriäisillä. Loistavista hyönteisistä
ovat tunnetuimmat meikäläisen
kiiltomadon siivetön naaras ja
Meksikossa ja Länsi-Intiassa elävä seppä,
kukujo (Pyrophorus). Valon
syntyminen aiheutuu arvatenkin valoelinten
erittämän aineen hitaasta hapettumisesta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:57 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pieni/2/0642.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free