Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Luton-Luuhiili
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
saattaa evankeliumin sanaa sisä- ja
pakanalähetystyön ja nuorisotyön kautta,
Se kustantaa kirjallisuutta
(äänenkannattajat Sanansaattaja [per. 1873],
Autuus Pakanoille ja Nuorison Ystävä),
harjoittaa saarnatoimintaa kotimaassa
(4 pappia ja 92 maallikkosaarnaajaa),
tekee lähetystyötä Japanissa
(lähetystyöntekijöitä 4 suom. ja 5 jap.),
ylläpitää nuorisotoimintaa ja
ylioppilaskotia; rukoushuoneita 37.
 |
Lutherilaisen Evankeliumiyhdistyksen
rukoushuone Helsingissä (Kalliossa).
|
Luton [lutn], kaup. Englannissa,
Cambridgesta länteen. Englannin
olkihatunvalmistuksen keskus. 58,000 as.
Luts, Oskar (s. 1886), vir.
novelli- ja näytelmäkirjailija. Teoksia: novellit
„Kevade", ,,Sov", ,,Andrese elukäik", näytelmät
„Paunvere", ,,Laul ônnest" ja „Kapsapää".
Lutsin virolaiset (Lutsin maarahvas)
muuttivat suuren pohjan sodan aikana Virosta
ent. Vitebskin kuvernementtiin, nyk. Latviassa.
Heitä lasketaan olevan Lutsin (Ludzen) kaupungin
lähistöillä n. 5,000 henkeä, joista vain 120
ymmärtää viroa, muut ovat lättiläistyrieet
ja venäläistyneet.
Lutsk, Luck (ks. t.).
Lutter am Barenberge, kauppala
Saksassa, Braunschweigistä lounaiseen. Siellä
Tilly voitti 1626 Tanskan kuninkaan
Kristian IV:n.
Luttojoki, Kuollan niemimaalla
juoksevan, Pohjois-Jäämereen laskevan
Tulomajoen lisäjoki. Latvahaarat Suomen
puolella Ivalojoen eteläpuolella.
Lutukka (Capsella bursa pastoria),
yleinen 1-vuotinen ristikukkainen yli
maapallon levinnyt rikkaruoho; hedelmät
vastakolmiomaiset.
Luu, selkärankaisten tukirangan kovin
solukko. Sen muodostavat pienet, haarakkeilla
toisiinsa liittyvät luusolut
sekä näiden välillä oleva l:n varsinainen
perusaine, orgaanisista aineista ja
epäorgaanisista suoloista (kalsium-,
fosfori- y. m.) muodostunut luuaine.
Tämä on eri suuntiin kulkevina levyinä eli
luulamelleina, L:n pintaopissa sekä
l:issa olevien onteloiden seinillä nämä
kulkevat pintamyötäisesti, syvemmällä ne
ympäröivät samakeskismä l:ssa
kulkevia hienoja putkia, Haversin
kanavia, ja niiden verisuonia.
Läpileikatussa l:ssa voidaan huomata
ohuempi pintakerros, joka on kokoomukseltaan
kiinteätä, pienihuokoista, tiivistä
ainetta, ja tämän alla oleva harvempi,
sienimäinen aine, luuhohka, — L:n
ulkopintaa peittää luukalvo; onttojen
l:iden sisäseinämässä on samanlainen
l:n sisäkalvo. Luukalvo liittyy
Sisäpinnallaan läheisesti l:hun pitäen
m. m. huolta uusien luusolujen
muodostumisesta, Tästä sen toiminnasta riippuu
esim. se, että katkenneella l:lla on kyky
kasvaa eheäksi. — Muotonsa puolesta l:t
jakautuvat pitkiin, litteihin ja lyhyihin.
Pitkissä l:issa on liereä luunvarsi
ja sen kummassakin päässä paksumpi
luunpää. Luunvarren sisällä on
ydinontelo, jonka täyttää, luuydin
(ks. t.). Luunvarren seinämässä on
luuaine tiivistä, pienihuokoista; luunpäässä
se on harvempaa. Litteissä l:issa on
kaksi tiiviin luuaineen muodostamaa
pintaa ja näiden välissä ohut luuhohkakerros.
Litteitä l:ita ovat esim. useat
pääkalloin l:t ja lapa-l. Lyhyet l:t ovat
moinitahkoisia tiiviin pintakerroksen ja
huokoisemman sisäosan muodostamia,
esim. nikamat, ranne- ja nilkka-l:t. —
Ihmisen useimmat l:t kehittyvät sikiöllä
tavattavan ruston tilalle (rustoperäiset
eli primääriset l:t); ainoastaan
harvat l:t, kuten esim. muutamat pääkallon
l:t, ovat sidekudoksen luutumia
(peitin- eli iho-l:t, sekundääriset
l:t). Ruston sisäinen luutuminen alkaa
erikoisista luutumispisteistä; näissä muodostuu
ruston sisään ontelolta, joihin veri tuo
luutamuodostavia soluja, osteoblasteja.
Nämä synnyttävät sekä luusoluja
että niiden välille luuainetta, L:n
paksuuskasvu tapahtuu siteni, että
alkuperäistä rustoa peittävä rustokalvo saa
luutamuodoistavan ominaisuuden ja
muuttuu luukalvoksi, jonka sisäpinnan solut
erittävät luuainetta.
Luubreksia ks. Luuluolat.
Luuhauki (Lepidosteus),
luurankaisiin. kiillesuomuisiin kuuluva
suippolkuonoinen, terävähampainen kala.
Pohjois-Amerikan keskiosien joissa ja
järvissä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:57 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/2/0675.html