Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Luumusta-Luusto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Luumusta, luuhiili (ks. t.).
Luumylly, luujauhojen valmistuslaitos,
jossa, luut ensin keitetään kattiloissa
1-2 ilmakehän höyryssä (sivutuotteena
saadaan liimaa, rasvaa y. m.) mureiksi,
jäähdytetään, survotaan, hienonnetaan
kolleriinyllyssä (ks. t.) ja lopuksi
jauhetaan tavallisilla jauhinkivillä.
— L:ksi sanotaan myöskin yksinäistä
valssikonetta, jossa, luut piikkivalssien
välissä rouhitaan luuhiilen valmistamista
varten. Toisinaan nimitetään l:ksi jyrsijää,
konetta, jossa pyörivän levyn laattapintaan
sovitetut terät leikkaavat luut lastuksi
kanojen ruokkimista varten.
Luumäki. 1. Kunta Viipurin läänissä,
Etelä-Savossa; 720,6 km2, 7,448 as. (1925).
— 2. Rautatieasema Kouvolan-Viipurin
rataosalla L:n kunnassa, 63 km Viipurista.
Luumätä, luunekroosi (caries),
luun loukkautumisen tai luukalvon tai
-ytimen tulehtumisen aiheuttama luun
märkiminen.
Luunkatkeama (lat. fractura). L:t
jaetaan kahteen ryhmään: umpinaiset,
joissa luuta ympäröivä kudos tai ainakin
iho on eheä, ja avonaiset, joissa
katkennut luu on näitä vahingoittanut.
Avonaisen l:n hoito on aina vaikeampi kuin
umpinaisen senvuoksi, että syntyneen
haavan kautta voi helposti tunkeutua
bakteereja vahingoittuneisiin kudoksiin,
jotenka paraneminen vaikeutuu. — L.
tunnetaan sen suuresta arkuudesta ja siitä,
että katkennutta kohtaa tunnusteltaessa
usein voidaan huomata tavallisuudesta
poikkeavaa liikkuvaisuutta sekä
katkenneiden luunpäiden toisiaan vastaan
hangatessa syntyvää rutinaa. Tav. on
ympäröivä kudos katkenneella kohdalla
turvonnut. Parhaan käsityksen l:sta antaa
kuitenkin röntgenvalokuva. L. voi
olla joko epätäydellinen, jolloin luuhun
ainoastaan syntyy isompi tai pienempi
särö, tai täydellinen, jolloin luu on
mennyt poikki. — L:n sattuessa on
vioittunut jäsen sidottava hätäsiteellä
(pantava jos mahdollista lastoihin).
Lääkärin toimena on asettaa katkenneet
luunosat mahdollisimman tarkasti
alkuperäiseen asentoonsa ja sitoa vahingoittunut
ruumiinosa niin, etteivät luut
jäljestäpäinkään pääse tästä asennosta
liikkumaan. — Luuosat kasvavat yhteen siten,
että luukalvo muodostaa l:n kohdalle
rustoa, joka sitten luutuu.
Luuntulehdus (ostitis), itse luussa
oleva tulehdus, johon usein liittyy.
luukalvontulehdus (periostitis) ja
luuytimentulehdus (osteomyelitis).
Luuppi, luppi (ransk.),
suurennuslasi.
Luurangottomat, selkärangattomat
(ks. t.). — Luuranko, luusto (ks. t.).
— Luurankoiset, selkärankaiset (ks. t.).
— Luurasva, luuöljy (ks. t.).
Luusto, korkeimpain selkärankaisten
luutunut tukielimistö, joka antaa
ruumiille tukea, tarjoaa lihaksille
kiinnityskohtia ja suojaa eräitä ruumiin arimpia
elimiä. Lukuunottamatta eräiden
selkärankaisten iho-l:oa (ruistokalojen
ihohampaiden pohjalevyt, kilpikonnien ja
krokotiilien luukilvet, vyötiäisten
ihopanssari) sekä alk. ihon luutumina
syntyneitä, sittemmin sisäiseen luustoon
yhtyneitä n. s. peitinluita (useat pään
luut) on selkärankaisten tukiranka n. s.
sisäistä l:oa. Tämän ensimmäinen
aihe on selkäjänne, joka tavataan
jo vaippaeläimillä. Alemmilla
selkärankaisilla jää selkäjänne sellaisenaan
ruumiin tukielimeksi, korkeammilla sen
ympäristöön kehittyy joko rusto- tai
luuvahvikkeita, nikamia, jotka muodostavat
varsinaisen selkärangan. Tällöin voi
alkuperäinen selkäjänne joko osittain tai
kokonaan hävitä. Selkäranka yhdessä
pääkallon kanssa on l:mme keskirankana,
Se jakautuu kaloilla vartalo- ja
pyrstöosaan, muilla luurankoisilla
erotetaan siinä kaula-, rinta- (selkä-), lanne-,
risti- ja häntäosat. Tämän keskirangan
vatsapuolelle liittyvät kylkiluut.
Edelläesitettyihin vartalonluihin liittyvät vielä
kahden raajaparin luut. — Ihmisen l:ssa
on 208 eri luuta, jotka asemansa mukaan
jaetaan vartalon ja raajojen luihin.
Vartalossa erotetaan selkärangan,
rintakehän ja pään luut, raajoissa ylä- ja
alaraajan (etu- ja takaraajan) luut.
Selkärangan muodostavat
peräkkäiset nikamat, joissa erotetaan
vatsapuolella paksu solmu ja tästä
taaksepäin lähtevä rengasmainen kaari.
Kaaren korkeimmalta kohdalta lähtee
taaksepäin okahaarake. Kaaresta lähtee
kummallekin sivulle päin poikkihaarake
ja sekä ylös- että alaspäin pari
nivelhaaraketta. Kaarien sisään muodostuu
selkäydinkanava. Nikamat ryhmitetään
seuraavasti: 7 kaula-, 12 rinta-, 5 lanne-,
5 risti- ja 4-5 häntänikamaa. —
Rintakehän l:oon kuuluu 12 paria
kylkiluita sekä rintalasta. — Pääkallon
luut ryhmitetään aivo-ontelon luihin ja
naamaluihin. Yläraajassa on 32
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
