Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Lähetekeskustelu-Lähetys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Lähde, paikka, missä pohjavettä
pulppuaa maan pinnalle niin paljon, että
siitä muodostuu puro. Useimmissa
tapauksissa syntyy l. siten, että pohjaveden
pinta leikkaa maanpintaa. Meillä ovat
runsasvetisimmät l:t soraharjujen
rinteiden juurella, paikoilla, missä harjun
sisään pistävä savikerros tai harjun alla
oleva kallioperä pidättää ja kerää
harjun helposti läpäisevään soraan ja
hiekkaan imeytyneen veden. N. s.
painevesi-l:issä kohoaa vesi
hydrostaattisen paineen vaikutuksesta,
Lämpöisten l:den l. termien veden
lämpö johtuu tav. siitä, että niiden vesi
tulee syvistä, lämpimistä maakerroksista.
Kun niihin useimmiten on liuennut
runsaasti kivennäisaineita, ovat ne samalla
kivennäis-l:itä. Suihku-l:itä l.
geysirejä on tuliperäisissä seuduissa.
Lähetekeskustelu, keskustelu, joka
tapahtuu ennenkuin eduskunta taikka
muu edustuslaitos lähettää asian
valiokunnan valmisteltavaksi.
Lähettikreivit l. lähettiläskreivit,
Frankkien valtakunnassa kuninkaan valtuuttamia
henkilöitä, joita hän käytti omissa ja valtakunnan
asioissa, Karolingien aikana virkamiehiä, joita
kuningas lähetti tarkastamaan vakinaisten
virkamiesten toimintaa.
Lähettiläs, henkilö, joka on lähetetty
vieraaseen maahan edustamaan kotimaansa
valtiovaltaa ja valvomaan sen valtiollisia etuja.
Lähetys, kristillisen kirkon toimi,
jonka tarkoituksena on ei-kristittyjen
kansojen kristityiksi tekeminen. —
L.-historian ensim. suuri l.-kausi oli
apostolisen kirkon aika, jolloin kirkko
perustettiin pääasiassa Rooman valtakunnan
piiriin, toinen keskiaika, jolloin Keski-,
Itä- ja Pohjois-Euroopan kansat tehtiin
kristityiksi. Tämän oleellisena jatkona
on pidettävä kat. kirkon, etupäässä
jesuiittojen kautta suurten löytöretkien
jälkeen vieraissa maanosissa harjoittamaa
l.-tointa. Evankeelinen kirkon uskonpuhdistuksen
jälkiaikana harjoittama l.-toimi oli pikemmin
valtiokirkon juurruttamista evankeelisten maiden
pakanallisten alamaisten keskuuteen kuin
vars. l.-työtä (esim. lappalaisten ja
Itä-Intiassa olevien Hollannin alamaisten
käännyttäminen kristinuskoon). Joskin
muutamia huomattavia lähetyssaarnaajia
oli tänäkin aikana, esim. John Eliot
(ks) t.), heräsi vars. evankeelinen
l.-harrastus vasta 1700-luvulla. Ensim.
huomattavia aloitteita olivat 1705 syntynyt
tansk. Itä-Intiassa harjoitettu
tansk.-hallelainen l., jonka henkinen johtaja oli
A. H. Francke (ks. t.), ja herrnhutilaisen
veljesseurakunnan l., joka alkoi 1732
Zinzendorfin (ks. t.) johtamana.
Nykyaikainen l.-aikakausi alkaa W. Careyn
(ks. t.) alkuunpaneman Baptistain
L.-seuran perustamisesta Englannissa 1792.
V. 1795 perustettiin Lontoon L.-seura,
joka tarkoitettiin yhteiseksi kaikille
evankeelisen kristikunnan kirkkokunnille.
Sen kehoituksesta perustettiin
muita l.-seuroja tai kannatettiin
lontoolaista seuraa. Englannissa syntyi pian
eri kirkkokuntia varten omia l.-seuroja,
joista suurin on episkopaalisen kirkon
keskuudessa toimiva Church Missionary
Society (per. 1799); alkuperäinen
yhteinen Lontoon seura on jäänyt
independenteille l. kongregatsionalisteille.
Yhdysvaltojen vanhin l.-seura American
Board of Commissioners for Foreign
Mission on sekin kongregatsionalistien
hallussa. Saksan l.-seuroista ovat
tärkeimmät Berliinin L.-seura (per. 1824),
Reiniläinen L.-seura (per. 1828), Leipzigin
Ev.-Lut. L.-seura (per. 1836), Gossnerin
L.-seura (per. 1836), Hermannsburgin
L.-seura (per. 1849); kolmea viimemainittua
Suomen L.-seura ensi vuosinaan
kannatti. Tanskassa per. l.-seura 1821,
Norjassa 1824. Ruotsin tärkeimmät
l.-seurat ovat Evangeliska
Fosterlandsstifteisen (ks. t.), Svenska Kyrkans
Mission (per. 1874) ja vapaakirkollinen
Svenska Missionsförbundet (per. 1878).
Suomen l.-oloista ks. Suomen
Lähetysseura, Lutherilainen
Evankeliumiyhdistys ja Suomen
Vapaa Lähetys. Kaikkiaan oli 1924
protestanttisessa maailmassa itsenäistä
l.-työtä harjoittavia seuroja 380 ja niillä
vuosituloja 2,750,000,000 mk. Lähettejä
on yhteensä 29,118, joista aviovaimoja
8,619. Heillä on apunaan 151,735
maakalaiskristittyä, joista 10,493 papiksi
vihittyjä. L.-asemia oli 4,958. Kastettujen
lukumäärä 6,540,830.
Kreik.-kat. kirkko on harjoittanut
l.-työtä Venäjän valtakunnassa asuneiden
pakanoiden ja muhamettilaisten
keskuudessa sekä Japanissa. — Room.-kat.
kirkko harjoittaa l.-työtä Amerikassa
(intiaanien keskuudessa), Afrikassa,
Itä-Intiassa, Indo-Kiinassa ja Malaijien
saaristossa sekä Kiinassa ja Japanissa.
L.-maissa on kat. kristittyjä n. 12 milj.
ja katekumeeneja (opetusta nauttivia)
n. 1 1/2 milj., l.-työntekijöitä n. 12,700
pappia, joista kolmannes kotimaisia,
sitäpaitsi n. 4,000 maallikkoveljeä ja
24,000 maallikkosisarta.
L.-aloista ovat tärkeimmät Kiina,
Itä-Intia, Japani ja Afrikka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
