Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Maapallon valtiollinen kartta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Engelsin kanssa, suomen.), „Zur Kritik der politischen Ökonomie"
(1859) ja „Das Kapital" (pääteos, I osa 1867, II ja III osa vasta
M:n kuoleman jälkeen; I osa suomen.). M:n ja Engelsin sosialistinen
oppi on tunnettu nimellä marxilaisuus. Sen perustuksena on
n. s. materialistinen historiankäsitys. Tämän mukaan
yhteiskunnallisen elämän päätekijänä ovat taloudelliset olot, s. o.
tuotanto- ja vaihtosuhteet. Näistä ovat kaikki muut yhteiskunnalliset
ilmiöt: valtiolaitokset, oikeusolot, uskonto, siveellisyys, tiede ja
taide, riippuvaiset. Yhteiskuntain kehityksen saa aikaan voimassaolevan
talousjärjestyksen ja tuotantovoimain välinen ristiriita. Kun
viimemainitut, s. o. tekniikka, kehittyvät sille asteelle, että talous
järjestelmä on siteenä, joka ehkäisee niitä pääsemästä täyteen vaikutukseen,
täytyy vanhan järjestyksen ennemmin tai myöhemmin kukistua, ja
tuotantovoimat luovat uuden, itseään paremmin vastaavan taloudellisen
järjestyksen. Ihmisten tietoisuudessa tämä kehitys esiintyy
luokkataistelun muodossa. Eri luokat edustavat nim. joko vanhaa
talousjärjestelmää tai esille pyrkivää uutta. Luokkajako sai
alkunsa yksityisomaisuuden mukana. Siitä lähtien on ollut olemassa
toisella puolella hallitseva ja „riistävä" luokka ja toisella
puolella tämän riistämä luokka.
Myöskin tätä nykyä on olemassa sovittamaton ristiriita nykyajan
pitkälle kehittyneiden tuotantovoimien ja kapitalistisen
talousjärjestyksen välillä. Kapitalistinen työnantaja riistää
työväkeänsä anastamalla n. s. lisäarvon, mikä syntyy
siitä, että työläisen työ luo enemmän arvoa, kuin mitä hänelle
suoritetaan työpalkkana. Keskinäisen kilpailun johdosta
kapitalistien luku vähenee, ja samassa suhteessa kasvaa
liikeyritysten suuruus, s. o. tuotanto keskittyy yhä suurempiin
yrityksiin (keskittymisteoria). Samalla kuin kapitalistinen
rikkaus kasaantuu yhä harvempiin käsiin (kasaantumisteoria),
samalla kasaantuu työväen puolelle yhä enemmän kurjuutta
(kurjistumisteoria) Lopulta kapitalistisen järjestyksen
täytyy luhistua kokoon (romahdusteoria). Kapitalismin yhä
ahtaammalle panema, mutta samalla luokkataistelun kypsyttämä ja
järjestämä proletariaatti anastaa valtiovallan (proletariaatin
diktatuuri) ja ottaa tuotantovälineet yhteiskunnan haltuun.
Uutta M:n teoriassa oli se käsitys, että sosialismi oli
toteutettavissa ainoastaan Droletariaatin valtiollisella
luokkataistelulla. Tämä ajatus oli vanhemmalle sosialismille
vieras tai ainakin vastenmielinen. Ennen M:ia sosialismi ja
työväenliike kulkivat kumpikin omia teitänsä. M:n suurin merkitys
on siinä, että hän yhdisti sosialismin ja työväenliikkeen.
[Kautsky, „Karl Marxin taloudelliset opit"; M. Beer, „Karl Marx"
(saks. 1921, ruots. 1922); G. Steffen, „Marx och materialismen"
(1914).] — Marx, Wilhelm (s. 1863), saks. poliitikko,
lakimies. V:sta 1921 kat. centrum-puolueen johtaja, jouluk. 1923
— tammik., 1925 valtakunnankansleri, Hindenburgin vastaehdokas
presidentinvaalissa 1925; tuli tammik. 1926 oikeusministeriksi
ja toukok. 1926 valtakunnankansleriksi.
 |
Wilhelm Marx. |
|
Masaccio: Karkoitus paratiisista. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
