Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 69-70 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Merilehmä-Mérimée

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Merilehmä (Halicore),
sireenieläinsuku. Intialainen m. l.
dugongi (H. dugong) on 3-4 m
pitkä Intianmeren rannikkojen asukas,
hidasliikkeinen, parittain tai pienissä
parvissa elävä, syö matalien vesien
pohjassa kasvavaa leväkasvillisuutta.
Hampaita vain yläleuassa 2 etuhammasta,
jotka uroksilla kasvavat 25 cm:n pituisiksi.
Lähisukuisia ovat Punaisenmeren m.
(H. tabernaculi) ja Austraalian m.
(H. australis). Kaikkia pyydystetään
rasvan, lihan ja nahan vuoksi.


Merilehmä.

Merileijonat (Otaria), korvahylkeitä.
Pohjoinen m. (O. Stelleri), sukunsa
suurin laji, uros jopa 4 m pitkä ja 600 kg:n
painoinen. Asuu Tyynenmeren pohjoisosissa Japanista
ja Kaliforniasta Beringinsalmeen. Moniavioinen.
Nahka ja rasva haluttua kauppatavaraa.
Eläintarhoissa joks. yleinen ja suosittu
nähtävyys. — Kalifornian rannoilla elää
lähisukuinen laji (O. californica) ja
Tulimaan rannoilla eteläinen m.
(O. jubata), jolla on harja kaulassa,

Merileopardi (Ogmorhinus leptonyx),
Etelä-Jäämeressä elävä, 3,₅ m pitkä,
kellanvalkoinen, tummatäpläinen hylje.

Merililjat (Crinoidea), syvänmeren
pohjassa eläviä, pitkällä, nivelikkäällä varrella
pohjaan kiinnittyviä piikkinahkaisia. Nivelikkäät
haarat ovat pitkät ja hoikat, sulkamaisesti
haaroittuvat ja ylöspäin olevaa suuaukkoa kohti
taipuneet. Kaunisvärisiä, kukkien näköisiä.
Paleotsooisella kaudella monimuotoinen eläinryhmä,
nyk. vain harvoja lajeja.


Merililja.

Merilintu l. meriteiri (Oidemia
nigra), sotkan heimoon kuuluva vesilintu. Uros
sysimusta, yläleuan keskellä keltainen täplä,
naaras ruskeanharmaa, kirjava, vatsapuolelta
vaaleampi. Yleinen Lapissa ja Pohjois-Suomessa.
— Valkoniska-m. (O. perspicillata),
uroksella otsassa ja niskassa valkoinen täplä.
Pohjoisamer. laji, joskus eksynyt Suomeenkin.

Meriläinen, Heikki (s. 1847),
pohjalainen kansankirjailija ja taikojen
kerääjä. Teoksia: „Korpelan Tapani" (1888),
„Pietolan tytöt", „Kahleeton vanki", „Korpelan
seppä", „Kuusten juurella". [Tarkiainen,
,,Kansankirjailijoita katsomassa" (1904);
Merikallio (Jouko I, 1910).]


Heikki Meriläinen.

Merimakkarat (Holothuria),
makkaranmuotoisia piikkinahkaisia, joiden
toisessa päässä lonkeroiden ympäröimä
suuaukko, toisessa peräaukko; ruumis
usein hieman litteä, ja eläin liikkuu
sivu pohjaa vasten käännettynä. Ulkonaisesta
kalkkipanssarista vain pieniä kalkkikappaleita
ihossa jäljellä. Lihaksisto vahva, ihoon
liittyvä. Kloaakkiin avautuvat parilliset,
monihaaraiset putket, n. s. vesikeuhkot,
jotka toimivat hengityseliminä. —
Keitettyjä ja kuivattuja tai savustettuja
m:ita käytetään Kiinassa ja Japanissa
trepangin nimellä mausteena ja
ravintona.


Merimakkaroita.

Merimasku, kunta Turun ja Porin
läänissä, Varsinais-Suomen sisäsaaristossa;
45,₃ km², 1,007 as. (1926).
Puukirkko v:lta 1726.

Mérimée [-mē’], Prosper (1803-70),
ransk. kirjailija. Teoksia: „Théâtre de Clara Gazul,
comédienne espagnole" (muka kokoelma esp. draamoja),
„La Guzla" (muka illyrialainen runokokoelma),
näytelmä „La Jacquerie", novellit „Colomba" ja
„Carmen" (suomen:t), hist. teoksia. [Leino (1895).]

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>