Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 207-208 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Mordvan kieli ja kirjallisuus-Moreeni

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Pääelinkeinona on maanviljelys; karjanhoito
on vähäpätöistä, tärkeänä sivuelinkeinona
on mehiläishoito. Viime aikoihin saakka
naiset ovat säilyttäneet kansallispukunsa.
Mordvalaistytöt ovat taitavia ompelijoita.
Ensim. varma tieto m:sta on
Jordaneksen (n. 551 j. Kr.) antama. Sen
mukaan itägoottien kuningas Ermanarik
300-luvun keskivaiheilla laski heidät
valtansa alle. Myöhemmin m. joutuivat
eriheimoisten turkinsukuisten kansain
(kasaarien, bolgaarien, tataarien)
naapuruuteen ja osaksi vallanalaisuuteenkin. —
1000-luvulta alkaen venäläiset koettivat
saada jalansijaa m:n asuma-alueilla,
mutta tataarien hyökkäykset lopettivat
nämä vihollisuudet, ja vasta kun tataarit,
joiden alaisina m:kin ovat olleet, olivat
karkoitetut, pääsivät venäläiset heitä
jälleen ahdistamaan, Kasaanin kukistuttua
1552 myös ersäläiset joutuivat Venäjän
vallan alaisiksi. Verot, kiskomiset,
sotapalvelus ja väkivaltainen kristinoppiin
kääntäminen oli siitä seurauksena.
[J. N. Smirnov, „Mordva" (ven., 1895);
„Suomen suku" (v:sta 1926).]

Mordvan kieli ja kirjallisuus.
Mordvan kielen lähimmät sukulaiset ovat
toiselta puolen itämerensuomalaiset
kielet, toisaalta tšeremissi. Se jakautuu
kahteen päämurteeseen, ersän ja
mokšan murteeseen, jotka eroavat
toisistaan niin suuresti, että niitä puhuvat
eivät ymmärrä toisiaan. Mordvan kielen
lainasanoista kiinnittävät erikoisesti
iraanilais-, turkkilais- ja monilukuiset
venäläisperäiset sanat huomiota.
[Sanakirjoja: v. d. Gabelentz (1839),
Ahlqvist (1861), Wiedemann (1865), Budenz
(1866), Paasonen (1909); kielioppeja:
Ahlqvist (1861), Wiedemann (1865),
Budenz (1876), Šahmatov (1910).]

Mordvalainen kirjallisuus on viime
aikoihin asti etupäässä ollut hengellistä
ja alkeisopetuskirjallisuutta. Ensim.
mordvalainen kirja lienee 1806 ilmestynyt
katkismus. Hyvin huomattavia ovat kuitenkin
myös kansanrunousjulkaisut, joista tärkeimmät
ovat „Oikeauskoisen lähetysseuran" (1882, 1883),
H. Paasosen (1891, 1894) ja A. A. Šahmatovin
(1910) julkaisemat. Maailmansodan
jälkeen on mordvan kielellä ilmestynyt
kaikenlajista „valistuskirjallisuutta".

More [mōə], Sir Thomas (lat.
Thomas Morus) (1478-1535), engl.
valtiomies ja kirjailija. Lordikansleri
1529-32; mestattu Henrik VIII:n kirkollisten
suunnitelmien vastustajana. Pääteos; „Utopia"
(1516), jossa kuvaa kommunistista ihannevaltiota
samalla ajaen uskonnollisen suvaitsevaisuuden
asiaa ja ruoskien Englannin kirkollisia ja
yhteiskunnallisia oloja.


Thomas More.

Morea, 1200-luvulta Peloponnesoksen nimi.

Moreau [-rō’], Gustave
(1826-98), ransk. taidemaalari. Kuvannut
Raamatusta tai klassillisesta mytologiasta
saamiaan aiheita tauluissa, joissa väritys
hehkuva. Töitä: „Orfeus", „Salome". —
Moreau, Jean Victor (1763-1813),
ransk. kenraali, V. 1796 Reinin-Moselin
armeijan päällikkönä tunkeutui Reinin
yli, mutta pakotettiin peräytymään.
Vehkeili Napoleonia vastaan, kunnes tämä
1804 sai aikaan M:n karkoituksen.
Taisteli myöhemmin Napoleonia vastaan ja
sai kuolinhaavan Dresdenin taistelussa.

Moreeni, kivistä, sorasta, hiekasta ja
savesta muodostunut irtonainen maalaji,
jonka nykyiset tai muinaiset jäätiköt
ovat kuljettaneet mukanaan ja jossa eri
ainekset ovat sekaisin, järjestyksettä. Sen
mukaan, miten m. kulkeutuu, erotetaan
pinta-, sisä- ja pohja-m.
Pinta-m. syntyy siten, että laaksojäätikön
ympärillä olevilta kallioseiniltä vyöryy
rapautumissoraa ja kiviä jäätikön pinnalle,
tuuli kuljettaa rapautumistuloksia ja itse
jääkin irroittaa niitä rinteestä; tavallisesti
on pinta-m:ia vain jäätikön sivuilla, jolloin
sitä sanotaan sivu-m:ksi. Milloin 2
jäätikköä yhtyy, yhtyvät niiden sisäpuoleiset
sivu-m:t keski-m:ksi. Sisä-m. syntyy
pinta-m:n kivien ja soran peittyessä lumella.
Pohja-m. syntyy siten, että jäätikkö
alustastaan irroittaa kiviä ja hienompia
aineksia, jotka kulkeutuvat jään alla;
tällöin kivet pyöristyvät ja naarmuttuvat.
Jäätikön alapäähän kasautuu pääte-m.,
jossa on sekaisin pohja-, sisä- ja
pintamoreeniaineksia, Reuna-m:t
ovat syntyneet muinaisten jäätikköjen
reunojen ääreen jäänreunan ollessa
pitkän aikaa samassa paikassa; semmoisia
ovat Suomen Salpausselät. — Jäätikön
ennen peittämillä seuduilla on m. väliin
yhtenäisenä kallioperustaa verhoavana
m.-peitteenä, väliin taas kummuiksi
ja m.-selänteiksi (drumlineiksi)
kasautuneina.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>