Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Norja - Norjan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
viimeistään 1 p. huhtik. 1906. Kun Oskar II
kieltäytyi vahvistamasta sitä ja
ministerit tämän johdosta olivat suurkäräjissä
ilmoittaneet luopuvansa, valtuuttivat
suurkäräjät heidät jatkamaan hallitusta
ja julistivat unionin lakanneeksi.
Yleisellä kansanäänestyksellä N:n kansa
elokuussa hyväksyi tämän päätöksen.
Sekä N:ssa että Ruotsissa oli mielten
kiihko suuri, ja molemmissa maissa
ryhdyttiin sotavarustuksiin. Mutta
sittenkuin N:n ja Ruotsin valtuutetut olivat
saaneet aikaan sopimuksia muutamista
erikoiskysymyksistä, Oskar II tunnusti
lokakuussa 1905 N:n Ruotsin unionista
eronneeksi valtioksi.
Norja v:sta 1905. Kansanäänestyksen
jälkeen valittiin N:n kuninkaaksi
Tanskan prinssi Karl, joka otti nimekseen
Haakon VII (v:sta 1905).
Iso-Britannia, Venäjä, Ranska ja Saksa
takasivat 1907 N:n alueellisen
loukkaamattomuuden. V. 1913 naiset saivat yleisen
valtiollisen äänioikeuden (miehet 1898) ja
1916 oikeuden päästä valtion virkoihin.
V. 1919 N:ssa astui voimaan kieltolaki,
jota 1923 lievennettiin sikäli, että
vahvojen viinien maahantuonti sallittiin.
V. 1920 N:lle tunnustettiin
Huippuvuorten suvereniteetti. Maailmansodassa
N. pysyen puolueettomana sai suuria
rahtivoittoja, mutta menetti
kauppalaivastostaan yli 1 milj. tonnia ja 1,500
ihmishenkeä; sen jälkeen on sillä ollut
suuria taloudellisia vaikeuksia m. m.
rahan arvon alenemisen johdosta. Lokak.
1926 toimeenpannussa kansanäänestyksessä
enemmistö äänesti paloviinan y. m.
väkijuomien kieltolakia vastaan.
Norjan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Skand. alkukieli jakautui aikaisin
murteisiin, ja n. 1000 olivat murteiden
eroavaisuudet siksi suuret, että voidaan
puhua neljästä skand. kielestä. Kuitenkin
on toisaalta islannin ja norjan kielissä,
toisaalta ruotsin ja tanskan kielissä niin
paljon yhteistä, että edellisiä sanotaan
länsiskandinaavisiksi erotukseksi
jälkimmäisistä, n. s. itäskandinaavisista
kielistä. Norjan kieli jaetaan,
uskonpuhdistus rajana, muinais- ja nykyisnorjaan.
Muinaisnorjan loppuajalla (n. 1350-1525),
n. s. keskinorjan aikana, kieleen tulee
ruots. ja vars. tansk. aineksia siinä
määrin, että norjan vanha kirjakieli häviää
ja tanska tulee kirjallisuuden ja
sivistyneistön puhekieleksi. Vasta Norjan 1814
tultua itsenäiseksi voidaan puhua
tanskasta selvästi eroavasta tansk.-norj.
kielestä (riksmaal). Kielen norjalaistuttajat
eivät kuitenkaan ole tyytyneet tähän,
vaan ovat 1800-luvun puolivälistä lähtien
luoneet aivan uuden, kansanmurteisiin
perustuvan, puhtaasti norjalaisen
kirjakielen (landsmaal). Nämä pyrinnöt ovat
vaikuttaneet, että riksmaalia on
norjalaistutettu, ja toisaalta landsmaal on
vähitellen loitonnut alkuperäisestä
lähtökohdastaan läheten edellistä. Kouluissa
opetetaan molempia kieliä, seminaareissa
ja ylioppilastutkinnossa vaaditaan taitoa
molempien kielten kirjallisessa käyttämisessä.
— 2. Kirjallisuus. Norjan
muinaiskirjallisuuden tärkeimmät muistomerkit
ovat pakanuudenaikaiset riimukirjoitukset.
Muinaisnorjankielisen kukoistavan
kirjallisuuden päämaana oli Islanti (ks.
Islannin kieli ja kirjallisuus).
Norjassa olot olivat sisällissotien
loppuun (v:een 1240) epäedulliset
kirjalliselle toiminnalle. Alkuperäinen
tuotanto oli myöhemminkin lamassa, sillä
hovissa suosittiin vain ransk. runoja ja
ritariromaaneja, joita käännettiin
norjaksi. Sekin lakkasi, kun hovi
unioniajalla siirtyi maan rajojen ulkopuolelle,
ja seur. vuosisadoilla ei ollut muuta kuin
kirjoittamatonta kansanrunoutta. Vanha
kirjakieli unohtui, ja tanska tuli ensin
korkeampien säätyluokkien puhe- ja
uskonpuhdistuksen aikana yleiseksi
kirjakieleksi. Kun kirjallisuus 1500-luvun
puolivälissä alkoi versoa, oli se tosin
kansallista, mutta tanskankielistä. 1600
luvulta on mainittava vain yksi ainoa
todellinen runoilija, Dass. 1700-luvun
alussa toimi Holberg, joka vaikutti
uudistavasti kirjallisuuteen ja koko
henkiseen elämään saattamalla Pohjoismaat
Länsi-Euroopan kulttuurin yhteyteen.
Muista 1700-luvun kirjailijoista mainittakoon
Tullin ja Wessel. Uusi aika
Norjan kirjallisuudessa alkoi n. 1830,
jolloin keskenään kiistelevät Wergeland
ja Welhaven alkoivat toimintansa, ed.
kansallisten rientojen demokraattinen johtaja,
jälkim. tansk.-norj. kulttuuriyhteyden
aristokraattinen kannattaja. 1840-luvulla
kansallinen romantiikka alkoi vaikuttaa
kirjallisuuteen (Asbjörnsenin ja
Moen kansansadut ja Landstadin
kansanlaulut). Tästä romantiikasta ovat Norjan
suurimmat kirjailijat Ibsen ja
Björnson saaneet voimakkaita vaikutuksia,
joskin myöh. siirtyivät realismiin, jonka
edeltäjiä Vinje ja Camilla Collett
ovat olleet. Muita merkittäviä realisteja
olivat romaanikirjailijat Jonas Lie,
Kielland, Elster, landsmaalia
käyttävä Garborg, Amalie Skram,
Jæger ja Krohg. 1890-luvun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
