Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Oomega-Ooppera
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Oomega (Ω, ω), kreik. kirjaimiston
viimeinen kirjain. Käytännöstä
lyhennysmerkinnöissä ks. O. vrt.
Kreikan kieli ja kirjallisuus.
Oopiumi, unikon (Papaver
somniferum) raakojen kotahedelmien seiniin
viilletyistä haavoista tihkunut ja sitten
kuivunut maitiaisneste. O. on kitkeränmakuista,
omituisen hajuista ja sisältää
n. 20 eri alkaloidia, joista tärkeimmät
morfiini (10-20 % oopiumista),
narkotiini (5-7 %), kodeiini
(0,2-0,4 %), papaveriini (0,5-1 %) ja
narseiini (0,1-0,4 %). Eri alkaloidien
fysiol. vaikutus on erilainen, mistä johtuu
m. m., että o:n vaikutus eräissä suhteissa
on toinen kuin esim. morfiinin ja että eri
o.-lajit ovat vaikutuksiltaan erilaisia,
O. on tärkeimpiä lääkkeitä, varsinkin tuskia
lieventävän vaikutuksensa johdosta. Sitä
käytetään unilääkkeenä, suolen toiminnan
hidastuttajana ja suolistokipujen keventäjänä.
Laaja käyttö o:lla on nautintoaineena:
sitä syödään (muham. maissa) tai
poltetaan (Kiinassa). O.-humala tuo aluksi
hyvinvoinnin tunteen ja rikastuttaa
mielikuvitusta, sitten seuraa väsymys ja
uneliaisuus. Pitkällinen o:n nauttiminen
aiheuttaa kroonillisen o.-myrkytyksen,
joka muistuttaa morfiinimyrkytystä.
Siksi sen väärinkäyttöä on koetettu
vastustaa, vaikka huonolla menestyksellä,
koskapa esim. Kiinassa, jossa 1906
alettiin ankara vastustus, 1923 o:n käyttö
oli vain vähän pienempi kuin 1906.
Oopiumisopimus. Ehkäistäkseen niitä
väärinkäyttöjä, mitkä aiheutuvat oopiumin,
morfiinin ja kokaiinin käyttämisestä,
samoinkuin sellaisten näistä aineista
valmistettujen tahi niistä johdettujen
rohdosten käyttämisestä, jotka antavat
tai voivat antaa aihetta väärinkäyttöihin,
ovat useat vallat solmineet Haagissa
23/1 1912 kansainvälisen o:n. Asetuksella
27/11 1922 saatettiin tämä o. voimaan
Suomessa ja samana päivänä annettiin
myös asetus o:n täytäntöönpanosta.
Ooppera (it.), säveldraama, näytelmä,
joka kokonaan tai pääasiallisesti
esitetään laulamalla. Säveldraamoja olivat
jo kreik. tragediat yksinkertaisessa
ylevyydessään, samoin keskiajan kirkolliset
mysteerinäytelmät. Uudenajan o.-sävellys
sai alkunsa Italiassa (Firenzessä)
1500- ja 1600-luvun vaihteessa.
O.-sävellyksen varhaisimman tyylikauden etevin
edustaja oli Monteverdi. Tämä
tyyli sai tyyssijan Ranskassa (Lully,
Rameau), mutta Italiassa ja sieltä
käsin leviten pitkin Eurooppaa o.-sävellys
muuttui konserttimaiseksi ja sovinnaisiin
muotoihin kangistuneeksi. Siitä se
taas kohoutui pysyväiseen taidearvoon
Gluckin, Mozartin ja Weberin
teoksissa, kunnes Wagner ryhtyi sen
perinpohjaiseen uudistamiseen. Sen jälkeen
o.-tyyli on joutunut monenlaisten
kokeilujen alaiseksi. — Suomessa ovat
o:ja säveltäneet Pacius uranuurtajana,
sekä uudenaikaiseen tyyliin tähdäten
Melartin, Merikanto, Palmgren, Launis,
Madetoja ja Krohn. — Suomenk.
o.-esityksiä toimeenpantiin Helsingissä 1873-79.
Kotimaisen Oopperan perustivat Aino Ackté
ja Edvard Fazer 1911; sen toiminta on
sittemmin vakiintunut Suomalaisen
Oopperan (ks. t.) nimellä. [Launis (1915).].
 |
Kohtaus Madetojan oopperasta „Pohjalaisia". |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
