Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 591-592 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Painorehu-Painovoima

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Painorehu, säilörehu, tuoreesta ruohosta,
vikkeristä, naateista, perunoista
y. m. s. puristamalla ja bakteerikäymisen
avulla valmistettu mehevä eläinten
rehu. P:ua valmistetaan maakuopissa,
erityisissä torneissa (silo) tai aumoissa.
P:n valmistukseen aiotut kasvit
levitetään näihin kerroksittain ja sullotaan
tiukkaan. Käymisen aikana tarpeellinen
puristus saadaan rehujen päälle luodulla
mullalla tai erikoisilla vipu- ja
painolaitteilla. Heikommassa puristuksessa
lämpötila nousee korkeammalle,
kovemmassa pysyy alempana. Eri korkeissa
lämpötiloissa käymisprosessit ovat
erilaisia: alhaisessa lämmössä tapahtuu
etikkahappo-, 30 ja 40°:n välillä maitohappo-,
korkeammissa voihappo- ja muita käymisiä.
Lämpö ei saa kohota yli 60°:n, sillä
silloin orgaaniset aineet muuttuvat
vaikeasti liukeneviksi (maksoittuvat),
alkavat hiiltyä ja mädätä. 2-3 kk:n kuluttua
p. on valmista ruokintaan. P:n
valmistuksessa kuluu rehua bakteeritoimintaan,
parhaissa tapauksissa (torneissa) 5-10 %,
epäedullisemmissa oloissa (aumoissa)
30-50 %. [Bockström, „Säilö ja säilörehu"
(1916).]

Painottomat aineet, imponderabiiliat
l. imponderabilit (ks. t.).

Painovapaus, kansalaisille kuuluva
oikeus ajatusten esittämiseen painotuotteessa
ilman erikoista viranomaisen lupaa
tai ennakkotarkastusta. Kuitenkin on
painotuotteiden julkaisemisessa ja
levittämisessä noudatettava laissa säädettyjä
määräyksiä ja jos niitä rikotaan tai jos
painotuote on sisällöltään rikollinen,
asetetaan rikkomukseen syypää siitä
laillisessa tuomioistuimessa syytteeseen. Tätä
järjestelmää sanotaan repressiiviseksi
l. p:n järjestelmäksi,
vastakohtana aikaisemmin eri maissa
voimassa olleelle preventiivi- l.
lupa- l. ennakkoestävälle,
sensuurijärjestelmälle, jonka mukaan
painotuotteiden valmistaminen ja
levittäminen oli riippuvainen viranomaisen
luvasta ja ennakkotarkastuksesta l.
sensuurista. Suomessa olivat paino-olot eräitä
poikkeusaikoja lukuunottamatta
sensuurijärjestelmän kannalla 4/11 1905 annettuun
julistukseen saakka. 20/8 1906 annettiin
perustuslaki lausunto-, kokoontumis- ja
yhdistymisvapaudesta ja siinä säädettiin
m. m., että Suomen kansalaisilla on
sanan vapaus sekä oikeus kirjoituksen
ja kuvallisen esityksen painosta
julkaisemiseen kenenkään siitä ennakolta
estämättä. Samansisältöinen säännös on
otettu l7/7 1919 H. M:n 10 §:ään.
Säännökset p:n käyttämisestä on sen jälkeen
säädetty 4/1 1919 annetulla p.-lailla.
P.-lain säännösten noudattamisen
valvominen kuuluu sen mukaan
Oikeusministeriölle, jossa se on uskottu
painovapausasiain toimistolle.

Painovapauslaki, 4/1 1919 annettu laki
joka sisältää säännökset painovapauden
käyttämisestä. Sitäpaitsi on siihen otettu
säännöksiä kirjapaino- ja kirjakauppaliikkeen
harjoittamisesta, julkisten asiakirjain
julkaisemisesta sekä oikeudenkäynnistä
painoasioissa.

Painovoima, laajemmassa
merkityksessä yleinen vetovoima l.
gravitatsioni, ahtaammassa
merkityksessä tämän erikoistapaus: maan ja sen
pinnalla olevien kappalten välisestä
vetovoimasta aiheutuva näiden paino. —
Yleisen vetovoimalain mukaan, jonka
Newton esitti 1687, jokainen avaruudessa
oleva kappale vetää puoleensa jokaista
muuta kappaletta voimalla, jonka suuruus

	m1m2
on P = f	———	, missä m1 ja m2 merkitsevät
	r2

kyseellisten kappaleiden massoja, r niiden
etäisyyttä ja f yleistä vetovoima-
l. gravitatsionivakiota.
Vetovoima on siis suoraan verrannollinen
kappalten massoihin ja kääntäen
verrannollinen niiden välimatkan neliöön. Tämän
lain matemaattisena seurauksena ovat
taivaankappaleiden liikkeiden lait, n. s.
Keplerin lait, jos otaksutaan, että
kussakin tapauksessa vaikuttaa ainoastaan
auringon ja kyseellisen kiertotähden
välinen tai kiertotähden ja kyseellisen
kuun välinen vetovoima, ja muiden
taivaankappaleiden vetovoiman aiheuttamat
n. s. häiriöt jätetään lukuunottamatta.
Muista ilmiöistä, jotka voidaan selittää
tämän lain nojalla, mainittakoon
molekyyliattraktsioni (kohesioni, adhesioni,
pintajännitys), vuorovesi, kaksoistähtien
liikkeet. Erittäin hienoilla punnitsemismenetelmillä
on voitu suorastaan mitata kahden kappaleen
välinen vetovoima, mistä mainitun vakion
arvoksi on saatu f = 6,₆₈ · 10^—8, s. o.
kaksi kappaletta, joiden massa on 1 g ja etäisyys l cm
vetävät toisiaan voimalla 1/15,000,000 dyneä.
— P. eri taivaankappaleiden pinnalla
riippuu niiden massasta, ja vaihtelee
myös paikasta paikkaan, ollen yleensä
pienin päiväntasaajalla, suurin navoilla;
sen mittana käytetään yleensä sen
aikaansaamaa kiihtyväisyyttä
(numerotietoja maan p:sta ks.
Kiihtyväisyys). — Johonkin kappaleeseen
vaikuttava p., kappaleen paino l.
painavuus voidaan mitata jousivaa’alla.
Tavallisella vaa’alla mitattu kappaleen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>