Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Papismi-Pappi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
vaalisaarnaajaa (ks. t.), jolloin jos pyyntöä
on kannattanut vähintään 1/10 koko
seurakunnan ääniluvusta ja enemmän kuin
1/2 annetuista äänistä, vaalitoimitus
keskeytetään ja pyydetty, jos hän täyttää
määrätyt edellytykset, määrätään
suorittamaan vaalinäytteet, minkä jälkeen
vaalitoimitusta jatketaan. Se, joka on
saanut enemmän kuin 1/2 annetuista
äänistä, taikka, jos neljättä
vaalisaarnaajaa on pyydetty eikä kukaan
ole saanut ehdotonta enemmistöä, se
ehdollepannuista, joka on saanut enimmät äänet,
nimitetään virkaan (Kirkkolaki 6/12 1869,
166-207 ja 219-255 §§, osaksi muutettuina
19/10 1908, 25/6 1918, 8/3 1920 ja 23/1 1925).
Papismi (lat.), paavinvaltius ja se
käsitystapa, että paavi Kristuksen
sijaisena on oppia ja elämää koskevissa
kysymyksissä erehtymätön tuomari.
— Papisti, papismin kannattaja.
Papistonapulainen, pappismies, joka
tilapäisesti on määrätty kirkkoherran
y. m. henkilökohtaiseksi apulaiseksi tämän
sairauden tai vanhuuden y. m. vuoksi tai
on jonkun kristillisen yhdistyksen y. m.
palveluksessa ja määrätään p:ksi.
Muutamissa seurakunnissa, joiden väkiluku
on suuri, on vakinaisia pitäjänapulaisia
tai kirkkoherran virallisia apulaisia.
Papiston palkkaus. P. p:sta on
nykyisin voimassa kahdenlainen
palkkausjärjestelmä, n. s. vanha
palkkausjärjestely, joka perustuu pääasiassa
5/8 1886 annetun asetuksen säännöksiin
ja joka on edelleen voimassa niissä
seurakunnissa, joissa ei vielä ole siirrytty
4/8 1922 annetulla lailla ja sen täytäntöön,
panosta 29/9 1922 annetulla asetuksella
säädettyyn n. s. uuteen
palkkausjärjestelyyn. Sen mukaan
vakinaisen papin peruspalkka, lukuunottaen
virkatalo- ja muut edut, jotka voidaan
arvioida korkeintaan 15 %:iin
peruspalkasta, ovat yleensä: kirkkoherran
36,000-60,000 mk., kappalaisen ja muun
vakinaisen papin 24,000-40,000 mk. ynnä
ikälisät 5, 10. 15 v:n nuhteettomasta
palveluksesta samassa virassa 5-10 %
peruspalkasta kerrallaan.
Papiston virkatalot. P. v:ksi
nimitetään sitä kiinteätä omaisuutta, joka
on annettu tai vastedes annetaan
vakinaisen papinviran haltijan asunnoksi.
Ev.-lut. seurakuntain p. v:sta on
säädetty 4/8 1922 annetussa laissa sekä
29/9 1922 annetussa asetuksessa tämän
lain täytäntöönpanosta.
Pappeinkokous l. synodaalikokous,
hiippakunnittain joka 5:s vuosi ja useamminkin
piispan kutsusta kokoontuva pappiskokous.
P:ten tarkoituksena on papiston sivistyksen
edistäminen sekä kirkon hallitusta ja
hallintoa koskevien tärkeiden asioiden
päätettäväksi valmistaminen. Viime aikoina
on myös pidetty luonteeltaan epävirallisia,
koko maata käsittäviä p:ia.
Pappenheim [-haim], Gottfried
Heinrich von (1594-1632), saks.
soturi, kreivi. Otti osaa Magdeburgin
valloitukseen 1631 ja Breitenfeldin
taisteluun; sai kuolinhaavan Lützenissä.
Pappenheimiläinen, Pappenheimin
rykmentin kyrassieeri. Sanontatapa „tuntea
p:nsa", s. o. väkensä, on lähtöisin
Schillerin ,,Wallensteinista".
Papperslyktan, Helsingissä 1859-61
ilmestynyt viikkolehti. Toimittajat Aug.
Schauman, Edv. Bergh ja Rob. Lagerborg.
Pappeuskirja. Papiksivihkimisen
perästä ja sittenkuin papiksivihitty on
tehnyt tuomiokapitulin edessä uskollisuuden
ja kuuliaisuuden valan, on hänelle
todistukseksi hänen kutsumisestaan ja
vihkimisestään annettava vihkijän
allekirjoittama p. (Kirkkolaki 6/12 1869,
118 §, muutettuna 23/1 1925).
Pappi. Alkeellisissa yhteiskunnissa on
tav. jokainen perheen päämies oikeutettu
suorittamaan uskonnollisia toimituksia,
mutta jumalanpalvelusmuotojen rikastuessa
ja uskonnollisen käsitepiirin kehittyessä
erityinen ammattitaito käy tarpeelliseksi.
Usein p:ltä vaaditaan myös kykyä langeta
hurmostilaan, jotta voisi tulla
läheisempään yhteyteen henkimaailman kanssa.
Ainoina henkilöinä, jotka tietävät miten
jumalolentoja on lähestyttävä, p:t
tulevat muille välittäjiksi jumalien ja
ihmisten välillä ja nauttivat erityistä
arvoasemaa sekä taloudellisia etuja. Us.,
kuten Kreikassa ja Roomassa sekä Kiinassa
on kuninkailla ja muilla valtion
virkamiehillä papillisia velvollisuuksia.
Israelissa erityinen pappissääty juontuu
Mooseksen ajoista asti, mutta kehittyi
täydelliseksi järjestöksi vasta Babelin
vankeuden jälkeen. P:n tehtäviin kuului
oraakkelien antaminen, uhraaminen ja lain
opettaminen, johon sisältyi myöskin
lainkäyttöä. Virkansa merkkinä p:t
kantoivat erityistä pukua ja olivat velvollisia
noudattamaan tarkkoja puhtaussääntöjä.
Kat. kirkossa p. armonvälikappaleiden,
nimenomaan sakramenttien hoitajana
käsitetään Kristuksen lunastustyön
jatkajaksi, joka voi tuomarina ratkaista
sielun ja Jumalan välisiä asioita; virkaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
