Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Polvi-Polyadelphia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
polveutumisopillisen käsityksen mukainen. —
2) Paleontologia: Varhaisempien
aikakausien eläimet ovat yleensä olleet
alemmalla kehitystasolla kuin
myöhempien. Se kehitystaso, minkä kunkin ajan
eliöt ovat saavuttaneet, on suurin
piirtein katsoen p:n mukainen. Semmoiset
kehityssarjat kuin hevosen kehitys
nelivarpaisesta yksivarpaiseksi samoinkuin
semmoiset fossiiliset nykyisiä
muotoryhmiä yhdistävät välimuodot kuin
liskolintu ja siemensaniaiset saavat
tyydyttävän selityksen p:sta. — 3)
Vertaileva anatomia: Elinten
homologia ja analogia (vrt. Analogiset
elimet, Homologiset elimet),
surkastumat ja atavismi käyvät p:n
pohjalla ymmärrettäviksi; samoin eliöiden
eri elimistymisasteet, joissa ilmenee
asteittain kohoava erilaistuminen. —
4) Ontogenia l. yksilönkehitysoppi:
Yksilön kehityksessä ilmenee usein
nuoruusasteella elimiä tai ominaisuuksia,
joita lajin täysikasvuisilla ei
ole, mutta jommoiset on lähisukuisilla
lajeilla tai lähisukuisilla tai alemmilla
eläinryhmillä (hetulavalaan sikiön
hampaat, maaselkärankaisten kiduskaaret ja
-vaot, ihmissikiön karvapeite);
täysikasvuisina toisistaan melkoisesti
poikkeavilla eläinmuodoilla on samanlaisia
toukkia yhteisen polveutumisen todisteena.
Tämmöisiin tosiasioihin perusti Haeckel
n. s. biogeneettisen kehityslakinsa
(ks. t.). — 5) Eläin- ja kasvimaantiede:
Austraalian alkuperäinen imettäväiseläimistö,
valtameren saarien endeeminen kasvisto ja
eläimistö, maaimettäväisten ja sammakkoeläinten
puuttuminen eristetyiltä valtameren
saarilta, y. m. s.
Niin hyvin perusteltu kuin Darwinin
esitys lajien muuttuvaisuudesta olikin, ei
hänen valintateoriansa riitä selittämään
elollisen luonnon kehityksen syitä, minkä
vuoksi on laadittu uusia teorioja niiden
selitykseksi. Kehityksen syiden
pohtiminen liittyy läheisesti
perinnöllisyystutkimuksiin, ennen kaikkea
kiistanalaiseen kysymykseen n. s. hankittujen
ominaisuuksien periytyväisyydestä. —
Uusdarvinistinen oppisuunta
(ensim. edustaja saks. A. Weismann)
kieltää hankittujen ominaisuuksien
periytyväisyyden, mikäli muutokset eivät ulotu
sukusoluihin. Valinta on kaikkivoipa
kehitysmahti. Se alkaa jo sukusoluissa,
joissa eri ominaisuuksien tekijät
(determinantit) taistelevat keskenään. Tämä
n. s. germinaalivalinta on
pohjana yksilöiden kesken tapahtuvalle
valinnalle, jota Darwin valinnalla
tarkoitti. Periytyväisyysaine l. ituplasma,
jonka Weismann sijoitti kromosomeihin,
jatkuu, koska sukusolut syntyvät
välittömästi vanhempain sukusoluista,
yhtäjaksoisena keskeytymättömänä jaksona
sukupolvesta toiseen, ja vain niihin
ulottuvat vaikutukset voivat aiheuttaa
periytyviä muutoksia. — Wagnerin
migratsioniteoria (ks. t.), jonka
mukaan maant. eristäytyminen on
omiaan jouduttamaan uusien rotujen ja
lajien syntyä, on tavallaan valintaopin
aputeoria. — Pääasiassa darvinistiseen
suuntaan liittyi myös de Vriesin
mutatsioniteoria (ks. t.), joka
kumminkin kiisti pikkumuunnosten
periytyväisyyden ja niiden merkityksen valinnassa
ja väitti lajit muuttumattomiksi
mutatsionien väliaikoina. — Jyrkästi
päinvastaisella kannalla kuin uusdarvinistit
ovat uus- (neo-) lamarckilaiset,
jotka pitävät ulkoisten olosuhteiden
muuttumista sekä (Lamarckin tavoin)
elinten käyttöä ja käytön puutetta
kehityksen päätekijöinä, ja joiden käsityksen
mukaan siis hankitut ominaisuudet
voivat periytyä. — Eräät tutkijat ovat
koettaneet yhdistellä edellämainittuja
teorioja uudempiin periytyväisyystutkimuksen
saavutuksiin. Niinpä E. Baur
on koettanut laatia yhtenäisen selityksen
sovelluttamalla mutatsioni- ja
sekamuototutkimusten tuloksia Darwinin
valintaoppiin; toiset tutkijat ovat asettuneet
kannattamaan eräänlaista mutatsionilamarckismia
otaksumalla mutatsioneja syntyvän ulkonaisten
olosuhteiden vaikuttaessa perinnöllisyysaineeseen.
Polvi, maaluurankoisten reiden ja
säären välissä olevan sarananivelen,
p.-nivelen lähiympäristö. Nivelen
etupuolella on useimmilla nisäkkäillä ja
eräillä muillakin luurankoisilla
polvenlumpio, pyöreähkö litteä jänneluu
nelipäisen reisilihaksen jänteessä.
Polvijärvi, kunta Kuopion läänissä,
Pohjois-Karjalassa, Höytiäisen länsirannalla;
780,4 km2, 8,019 as. (1926).
Polvipahka, eläinl., haittaa
nautaeläimiä kovapermantoisissa navetoissa:
jatkuvasta loukkaantumisesta nahka ja sen
alaiset osat etujalan polvessa tulehtuvat
ja tähän ilmestyy vähitellen kasvava ja
kovettuva turpoama.
Poly . . . (kreik.), moni . . .
Polyadelphia (kreik.), Linnén
kasvijärjestelmän luokka: kukat 2-neuvoisia,
yhdisheteisiä, heteet palhoistaan
yhteenkasvaneet 3:ksi tai useammaksi
kimpuksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
