Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Puiminen-Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
vartalon ympäri. Päähineenä oli päänmukainen,
suippokärkinen lakki, jalkineina sandaalit.
Assyrialaisten p. (I,3) oli aluksi
yksinkertainen, tiukka liina- tai puuvillapaita;
ylhäiset käyttivät kuitenkin maat avustavia
hameita tai kirjavia ruumiin ympäri kiedottuja
liinoja sekä suippolakkeja. Samantapainen oli
myös juutalaisten p. (I, 4).
Persialaisilla oli nahalla huomattava
merkitys p:jen valmistuksessa. Heillä oli housut
ja pitkät takit sekä maatavilstävät
kauhtanat. — Kreikkalaisten (I, 5-6)
tärkein pukine oli nelikulmainen vaippa
(himation), joka kulkien yli olkapäiden ja
kainaloiden alitse verhosi ruumista. Sen
alla käytettiin myöhemmin kitonia, joka
myös oli nelikulmainen ja kiinnitetty
toiselle olkapäälle soljella sekä toista
käsivartta varten aukileikattu; miehustassa
oli vyö. Joonialaiset pukeutuivat ylellisemmin
kuin muut heimot maataviistäviin p:hin ja
pohjoisilta naapurikansoilta he lainasivat
kolmannen pukineen, klamyksen; se oli lyhyt
vaippa, kiinnitetty soljella oikeanpuoleiselle
olalle. Naisilla kehittyi kitonista uusi
pukine, vyöllä kiinnitetty röijy; naiset
käyttivät myös himationia. Miehet kävivät
paljain päin tai käyttivät lierihattuja;
rahvaan keskuudessa käytettiin myös
yksinkertaisia lakkeja. Jalkineina käytettiin
yksinkertaisia anturapohjia, sandaaleja,
puolisaappaita j. n. e. P:t valmistettiin
aikaisemmin palttinasta ja villakankaasta;
myöhemmin puuvillasta ja silkistä.
— Roomalaisten (I, 7-8) aikaisin
ja tärkein pukine oli toga, joka vastasi
kreikkalaisten himationia, mutta oli soikion
muotoinen. Kaksin kerroin käännettynä se kulki
vasemman olan yli ja oikean kainalon
alitse; poimujen kauneuteen kiinnitettiin
suurta huomiota, Togan alla käytettiin
paidan tapaista miehustassa vyöllä
kiinnitettyä vaatekappaletta (tunica).
Myöhemmin p. muuttui ylelliseksi; siihen
kuului erilaisia levättejä, vieläpä
housutkin. Roomalaiset kulkivat tav. paljain
päin; jalkineet olivat vaihtelevia.
Naisten p:uun kuului kaksi paitaa, tunika ja
sen yllä komeampi stola, sekä
palla-niminen vaippa. Pää verhottiin
liinalla Kankaat olivat aikaisemmin villaa
ja palttinaa, myöhemmin puuvillaa, silkkiä y. m.
— Bysanttilainen p. oli pääasiallisesti
samanlainen kuin roomalaisten 800-luvulle saakka,
jolloin se muuttui ruumiinmukaisemmaksi ja sai
vaikutuksia Itämailta, mikä kävi ilmi vihaisten
maataviistävistä, silkkikankaista valmistetuista
ja jalokivin koristetuista pukineista.
Germaanilaiset kansat säilyttivät useita
myöhäisroomal. muotoja, jotka tosin nekin olivat
syntyneet germ. vaikutuksen alaisina.
Frankkilaisilla oli soljella kiinnitettävät
vaipat ja tunikantapaiset hihalliset
alusvaatteet. Varhaisemmalla keskiajalla
apahtui vaateparressa Länsimailla
perusteellisia muutoksia, jotka aiheutuivat
pohjoisesta ilmanalasta ja johtivat
housujen ja hihallisten paitojen ja takkien
täyttöön. 1100-luvun keskimaissa
miehillä oli tunikan tapainen palttinapaita
ja sen päällä villatunika ja
päällimmäisenä oikealle olalle kiinnitetty levätti;
raajojen suojana oli housut ja jalassa
vengät. 1200-luvun keskivaiheilla tuli
käytäntöön vielä eräs tunika, avara ja
maataviistävä sekä hihaton, kiinnitetty
kaulakuopan kohdalta. Tämä uusi
vaatekappale syrjäytti levätin. Samaan aikaan
pääsivät pysyviksi puvuston osiksi
pyöreät, turkisreunaiset lakit tai suipot
hatut. Tunikaa käytettiin myös
sotilastakkina raskaan varustuksen päällä. Naisten
p:ssa tapahtui samansuuntaisia muutoksia
kuin miesten p:ssa, ja sen muodosti pitkä,
ihomyötäinen paita, laahustava hame ja
vaippa tai hihaton tunika; päähineenä
käytettiin liinaa tai barettia. Avarat,
valtavissa laskoksissa riippuvat
päällysvaatteet tekivät tämän romaanisen
tyylisuunnan kanssa samanalkuisen
vaateparren arvokkaaksi (I, 11-12).
Toisin oli laita goottilaisen
tyylin vallitessa 1200- ja 1300-luvuilla,
jolloin ranskalainen muoti tuli
määrääväksi. Goottilainen puku (I, 13-14)
oli ruumiinmukainen sekä miehillä että
naisilla. Muita tämän vaateparren
uutuuksia oli naisten p:n avokaulaisuus,
miehillä lanteita ympäröivä,
kiristämätön, melkein vain koristeena oleva vyö,
ja ennen kaikkea luonnottoman pitkät
n. s. kärkikengät. Päähineenä
käytettiin lakkeja tai baretteja. 1400-luvulle
tultaessa huomataan varsinkin naisten
päähineissä suurta upeutta; esim.
tötterönmuptoinen hunnutettu hennin [enä’]
(I, 15). Miehen p. oli vielä ahdas,
joskin takin poimuttaminen tuli yleiseksi.
Vaatteet leikattiin liuskoihin, joiden
välistä alla oleva valkea palttina pääsi
näkymään, ja eri vaatekappaleet sekä
myöskin p:n oikea ja vasen kylki
tehtiin erivärisiksi. Tämän p:n päällä
alettiin käyttää väljiä, avonaisia ja
turkisreunaisia päällystakkeja. Renessanssin
aikana 1400- ja 1500-luvuilla ylellisyys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
