Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Pulci
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kankaan käytössä saavuttaa huippunsa
ja pukujen kuosi ja väri lisäsivät niiden
komeanloisteliasta vaikutusta. Solakkuuden
sijaan tuli leveys tehostetuksi (I, 18-19).
Ominaisia 1400-luvun lopulle olivat varpaiden
kohdalta hyvin leveät n. s. karhunkäpäläkengät.
Päähineenä käytettiin barettia, joka usein
oli runsaasti koristeltu.
Ankaramman tyylin toi espanjalainen p.
1500-luvun ensi puoliskolla (II, 20-21).
Värit olivat tummat, musta usein ainoana värinä;
miesten p:issa oli täytettä lanteilla ja
olkapäillä. Miehusta päättyi alaspäin
suippenevaan paksuun kärkeen, n. s.
hanhenrintaan. Varallisuus kävi
ilmi korko-ompeluksista ja runsaista
koristeista, ketjuista y. m. Hartioilla
kannettiin lyhyttä kappaa. Naisilla oli
kellomaiset, runsaasti kirjaillut, jäykät
hameet. N. v:n 1600 vaiheilla oli sekä miehillä
että naisilla jäykät, poimutetut, usein
melkoisen laajat n. s. röyhelökaulukset.
1600-luvun ensi puoliskolla barokkiaikana
p. kävi mukavammaksi ja lämpimämmäksi. Sen
muodosti alhaalta avara, vyöllä varustettu
takki, jonka päällä kannettiin päällystakkia
taivuttaa, leveät polvihousut, sukat ja puolikengät
tai suuret pitsitetyt kaulussaappaat.
Kaulus muuttui keveäksi ja alas
käännetyksi; ensin käytettiin leveää pitsiä,
mutta vähitellen se supistui kapeaksi
kaistaksi, johon liittyi rinnalle ulottuva
pitsi tai kravatti. Päähineenä oli
leveälierinen hattu (II, 23). Komeimpiin
1600-luvun p:hin (II, 26) kuului
kaksinkertainen takki tai liivit ja takki,
joista viimeksi mainittu oli varustettu
leveillä taskuilla, leveillä liepeillä,
nyörikoristeilla, korko-ompeluksilla y. m.
Hiukset, jotka renessanssiajalla
leikattiin lyhyiksi, saivat nyt kasvaa ja
vapaasti riippua, ja vuosisadan
myöhemmällä puoliskolla tulivat käytäntöön
tuuheat allongeperuukit. Samaan
aikaan otettiin sotaväessä käytäntöön
yhdenmukainen p., univormu.
Naisten p:ssa (II, 25) hame paisui sangen
leveäksi ja varustettiin laahustimella,
miehusta tehtiin kapeaksi ja päättyi
edestä kapeaan kärkeen, ja koko p.
koristeltiin nauhoilla ja liehureunuksilla;
tukka käärittiin suurille kiharoille.
Rokokoo 1700-luvulla antoi
vanhalle p:lle hienomman kuosin; takki
oli avoin ja laajaliepeinen;
myöskin liivit, joissa oli hihat, pidettiin
ylhäältä avonaisina, jotta paidan
pitsi-rinnus pääsi näkymään. Housut olivat
säärimyötäiset. Hatun lieret
käännettiin ylöspäin siten, että muodostui
kolmikolkkahattu. Allongeperuukki kävi
pienemmäksi ja sidottiin takaa kiinni
kankipalmikoksi. P:n tekivät komeaksi
korko-ompelukset, joita oli vars. takissa ja
liiveissä. Naisten p. ei enää ollut yhtä
jäykkä, korko-ompeleet korvattiin
nauhoilla ja ruusukkeilla; vain
hiuslaitteessa esiintyy eriskummaisia muotoja;
tukka kasattiin korkealle ja koristeltiin
monenlaisilla lisäkkeillä. Vuosisadan
lopulla olivat yksinkertaiset pukineet,
esim. leveälieriset „paimenhatut",
suosittuja, myöskin miesten p:ssa takki tuli
yksinkertaisemmaksi.
Ranskan vallankumous merkitsee
p:n historiassa jatkuvaa yksinkertaistuttamista
ja ennen vallinneen loiston vieromista.
Kuosin alalla viistoliepeinen
hännystakki l. frakki edustaa tärkeintä
vaihdosta. Siinä ei ollut kirjailuompeluksia,
kaulus oli korkea ja kaksinkerroin
taitettu. Liivit tehtiin lyhyemmät, housut
pitemmät, niin että ne 1800-luvun alussa
muuttuivat pitkiksi (II, 32). Samoihin
aikoihin tuli käytäntöön korkea
silinterihattu, tekotukkaa ei käytetty.
Vallankumouksen ja keisarivallan aikana
naisten p:t yksinkertaisuudellaan, leveine
käänneliepeineen j. n. e. muistuttivat
miesten p:ja; myöhemmin naiset pukeutuivat
keveihin, ruumiin muotoja noudattaviin,
rintojen alta vyötettyihin pukineisiin
jäljitellen antiikkia (II, 27). Naisten
p:t osoittivat sitten 1800-ja 1900-luvuilla
erittäin runsasta vaihtelua us. jäljitellen
edellisten kausien vaatepartta.
Tärkeimpiin muutoksiin kuului n. 1860 muotiin
tullut krinoliini l. vannehame (II. 31) sekä
1880-luvulla käytetty, taakse sovitettu
laajennus, turnyyri (II, 33). Vähemmän
muutoksia tapahtui miesten p:ssa, joka on
pysynyt jokseenkin entisellään. 1830- ja
1840-luvuilla bonšuuri tuli hännystakin
sijalle, joskin tämä vielä säilyi
juhlapukuna. Vähän myöhemmin tuli
käytäntöön lyhyt takki. Kaulus muuttui
kankeaksi, ja kaulahuivi supistui pieneksi.
Ranska on jatkuvasti hallinnut naisten
muotien alalla, sitävastoin on miesten
p.-muotien määrääjänä ollut 1780-luvulta
lähtien Englanti. Jonkunverran on myös
Amerikalla ollut sanomista p.-muotien
alalla, [Rosenberg (saks., 1905); Quincke,
„Kostümkunde" (1908).]
Pulci [pultši], Luigi (1432-84),
it. runoilija. Pääteos koomillinen eepos
„Il Morgante maggiore" (1481), joka
käsittelee Rolandin ja hänen aseenkantajansa
Morgante-jättiläisen seikkailuja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
