Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Punktaalilasit-Puola
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Hedvigin puoliso Liettuan suuriruhtinas
Jagello kruunattiin P:n kuninkaaksi
Vladislav II:n (1386-1434)
nimisenä. Täten P. ja Liettua tulivat
keskenään personaaliunionisuhteeseen.
Yhteinen vihollinen, saks. ritarikunta,
voitettiin Tannenbergin taistelussa 1410.
Vladislav III (1434-44) valittiin
myös Unkarin kuninkaaksi. Hänen veljensä
Kasimirin (1447-92) aikana saks.
ritariston oli 1466 luovutettava
Länsi-Preussi ja tunnustettava Itä-Preussi P:n
lääniksi. Seur. hallitsijoiden oli
taisteltava sekä Venäjää että Turkkia vastaan;
aatelisvalta yhä kasvoi. Valtakuntaan
kuuluivat P:n ja Liettuan lisäksi
Liivinmaa (v:sta 1561), Länsi-Preussi, Volynia,
Podolia ja Ukraina, V. 1569 personaaliunionin
sijasta P. ja Liettua yhtyivät
yhdeksi vaalikuninkaan hallitsemaksi valtakunnaksi.
P:n ensim. varsinaiset vaalikuninkaat
olivat Henrik (ks. Henrik III,
Ranskan kuninkaita), Stefan Batori
(1575-86) sekä sitten Ruotsin perintöruhtinas
Sigismund III (1587-1632)
ja hänen molemmat poikansa Vladislav IV
(1632-48) ja Juhana Kasimir
(1648-68). Näiden Vaasa-kuninkaiden,
aikana P. oli, eräin keskeytyksin, v:een
1660 sodassa Ruotsia vastaan. Se teki
P:lle mahdottomaksi valvoa etujaan
idässä, ja 1667 Ukrainan kasakoiden
yliherruus siirtyi P:lta Venäjälle, mikä
merkitsi myös valtiollisen painopisteen
siirtymistä Varsovasta Moskovaan. Sotien
aikana P. menetti vielä Itä-Preussin
lääninherruuden. Aatelisanarkia kohosi
huippuunsa, ja 1650-luvulla alkoi n. s.
liberum veto (ks, t.) tulla käytäntöön.
Mikael Wisniowiecki’n
(1669-73) seuraaja Juhana Sobieski
(1674-98) voitti tosin turkkilaiset, mutta
sisäinen hajaannus jäi entiselleen.
Saksan vaaliruhtinas Fredrik August, P:n
kuninkaana August II (1697-1733)
otti osaa suureen pohjan sotaan. Kaarle
XII karkoitti hänet ja asetti sijaan
Stanislaus Leszczynski’n
(1704-09), mutta August palasi Pultavan
taistelun jälkeen. August II:n pojan
August III:n (1733-63) valitseminen
kuninkaaksi aiheutti P:n perintösodan
(ks. t.). Hänen seuraajansa Stanislaus
Poniatowski (1764-95),
vaikkakin Venäjän tahdosta valittuna,
koetti pelastaa P:n tahtoen saada
poistetuksi liberum veto’n. Tätä Venäjä
vastusti sekä vaati dissidenteille
(eriuskolaisille) annettavaksi samanlaiset
oikeudet kuin roomalaiskatolisille. Silloin
puolalaiset Bari’n konfederatsionissa 1768
yhtyivät kat. uskonsa ja maansa
vapauden suojaamiseksi. Seurauksena oli ven.
sotajoukon tunkeutuminen maahan.
Fredrik II:n ehdotuksesta Venäjä,
Itävalta ja Preussi toimeenpanivat 1772
n. s. P:n ensimmäisen jaon.
Siinä Dneprin ja Väinäjoen itäpuolella
olevat maat joutuivat Venäjälle,
Länsi-Preussi (paitsi Danzig ja Thorn)
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
