Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Rikkibakteerit-Rikkiryhmä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
lämmössä tämä muuttuu trioksidiksi, SO3,
jota myös syntyy vähissä määrin r:n
palaessa; kumpikin ovat happoanhydrideja.
— R. muodostaa suuren joukon
happi-happoja: tio-r.-happo, H2S2O3, jonka
suolat tiosulfaatteja, ali-r.-happo, H2S2O4,
jonka suolat hydrosulfiitteja, r.-hapoke,
H2SO3, jonka suolat sulfiitteja, r.-happo,
H2SO4, jonka suolat sulfaatteja,
yli-r.-happo, H2S2O8, jonka suolat
persulfaatteja, polytionihapot (ks. t.), y. m.
Muista r:n lukuisista yhdistyksistä
mainittakoon happokloridit, joissa kloori
korvaa kyseellisen hapon yhden tai
useamman vetyatomin. vrt. Rikkihappo.
— R:iä käytetään, paitsi erinäisten
r.-yhdistysten valmistamiseen, mustaan
ruutiin, tulitikku- ja selluloosateollisuudessa,
kautsun vulkanoimiseen, kittinä ja kittien
valmistukseen, desinfioimiseen, syöpäläisten
ja homeen (r.-dioksidiksi polttaen) sekä eräiden
loissienten hävittämiseen, lääkkeisiin y. m.
Rikkibakteerit elävät rikkilähteissä
ja mätäneviä aineita sisältävien vesien
pohjassa, missä ne hapettavat rikkivedyn
rikiksi (H2S + O = H2O + S), joka
kasautuu pieninä hiukkasina niiden soluihin ja
hapettuu edelleen rikkihapoksi. Nämä
hapettumistapahtumat korvaavat niille
hengityksen. Yleisimpiä r:ja ovat
rihmamaiset Beggiatoa ja Thiothrix.
Rikkihappo, „vihtrilliöljy", H2SO4,
tärkein rikkiyhdistys. Valmistus
tapahtuu siten, että rikkiä poltettaessa saatu
rikkidioksidi, SO2 hapetetaan
rikkitrioksidiksi, SO3, joko käyttämällä typen
oksideja (lyijykammioprosessi) tai
platinasientä (kontaktimenettely). Saatu
oksidi johdetaan veteen ja liuos
väkevöidään. Lyijykammiomenetelmässä rikkiä
tai rikkikiisua poltettaessa saatu
rikkidioksidi ynnä ilmaa johdetaan ensin
erottajaan, jossa ilmavirran mukaansa
tempaamat jähmeät kappaleet eroavat, sitten
hapetusosastoon, jonka muodostavat
Gloverin torni, happoakestävistä kivistä
muurattu torni, missä valuu alaspäin
typpihaponpitoista rikkihappoa, ja
lyijykammiot, joista ensimmäisiin johdetaan
vesisuihku, ja joissa hapettuminen ja
rikkitrioksidin liukeneminen veteen lopullisesti
tapahtuu. Ne kaasut, jotka vielä täällä
eivät ole liuenneet, pääasiassa typpeä,
jatkavat matkaansa Gay-Lussacin torniin,
jonka seiniä peittää koksi, jota myöten
valuu rikkihappoa; tämä liuottaa
jäljelläolevat typen oksidit, jolloin saadaan
Gloverin tornissa käytäntööntuleva
typpihaponpitoinen r. Kammioista saatu happo
(kammiohappo) sisältää n. 67 % r:oa
(53° Baumé). Tämä väkevöidään
haihduttamalla ensin lyijy- ja sitten
platina-astioissa 96-98 %:iseksi (66° B.). —
Kontaktimenetelmässä on tärkeätä, että
platinan kanssa kosketukseen joutuva
kaasuseos sisältää vain rikkidioksidia ja
ilmaa. Myös on lämpötilan pysyttäminen
500°:ssa tärkeää, koska korkeammassa
lämpötilassa tapahtuu rikkitrioksidin
hajoaminen jälleen rikkidioksidiksi ja
hapeksi. Sitä varten on järjestettävä
tehokas jähdytys, koska rikkitrioksidin
syntyessä vapautuu runsaasti lämpöä.
Kontaktimenetelmässä tuottaa vielä
rikkitrioksidin yhdistäminen veteen erikoisen
vaikeuden, tämä kun tapahtuu tyydyttävän
täydellisesti vain, jos absorboivana
liuoksena käytetään 97-98 % rikkihappoa.
— Jos rikkitrioksidia johdetaan
happoon runsaammin, niin sitä liukenee
tähän edelleen, jolloin saadaan n. s.
savuavaa r:oa. — R:n suolat ovat
sulfaatteja. — R:lla on erittäin suuri
käytäntö kem. teollisuudessa, m. m.
muiden happojen valmistuksessa, väriaine-,
lannoitusaine- ja räjähdysaineteollisuudessa.
Meillä r:oa valmistetaan valtion tehtaassa
Lappeenrannassa.
Rikkihiili, hiilisulfidi, CS2, väritön,
vahvasti valoa taittava, pahanhajuinen
neste. Om.-p. 1,272. Kiehumap. 46°,
haihtuva, tulenarka. Liuottaa rikkiä,
kautsua, fosforia, jodia, kamferia, hartseja,
rasvaa, väriaineita y. m.
Rikkikiisu, pyriitti,
messinginkeltainen, metallinkiiltoinen kivennäinen;
tavallisin kidemuoto kuutio. R. on rautasulfidia
(FeS2) ja sisältää 46,6 % rautaa
ja 53,4 % rikkiä. Kuparikiisun näköistä,
mutta kovempaa: kipunoi terästä vasten
lyötynä. R:ua käytetään rikkihapon
valmistuksessa sekä sulfiittiliuoksen
valmistukseen selluloosatehtaissa. R:n
polttojätteistä on valmistettu punamultaa; se
kelpaa myös rautamalmiksi. R. on yleinen
lisäaines kaikenlaisissa kivilajeissa.
Rikkilähteet ovat luonnollisia
kivennäisvesilähteitä, joiden vesi sisältää
rikkivetyä. R:n vettä käytetään terveysvesinä
(m. m. ihotaudeissa) sekä sisäisesti että
kylpyihin. Niitä on m. m. Saksassa
(Eiffelissä), Tšekko-Slovakiassa,
Ranskassa, Italiassa ja Kaukaasiassa.
Rikkimaksa, kaliumin sulfidien seos,
pääasiassa kaliumtrisulfidia; saadaan
sulattamalla rikkiä ja potaskaa.
Käytetään rikkikylpyihin, hopean
patinoimiseen („oksideeraamiseen"),
rikkisalvoihin.
Rikkiryhmä, alkuaineryhmä, jonka
muodostavat rikki, seleeni ja telluuri.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
