Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 1289-1290 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Rooma

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

triumviraatin ja jakoivat vallan
keskenään, mutta pian Lepidus syrjäytettiin,
kun taas Antonius voitettiin 31. Samalla
Egypti liitettiin R:n valtakuntaan.

Keisarivallan aika. Octavianus teki
R:sta keisarikunnan 30 ja sai
kunnianimen Augustus (k. 14 j. Kr.).
Tasavaltalaiset muodot säilytettiin, ja Augustus
antoi valita itsensä tärkeimpiin
virkoihin. Hänen aikanaan valtakunta
laajeni Tonavaan saakka. Seur. hallitsijat
olivat Tiberius (14-37), Caligula (37-41),
Claudius (41-54) ja Nero (54-68). Vuoden
kuluessa R:lla oli kolme keisaria, Galba,
Otho ja Vitellius, kunnes Vespasianus
(69-79) pääsi keisariksi. Häntä
seurasivat Titus (79-81) ja Domitianus (81-96),
Nerva (96-98), Trajanus (98-117), jonka
aikana valtakunta saavutti suurimman
laajuutensa (m. m. Dacia valloitettiin),
Hadrianus (117-138), Antoninus Pius
(138-161), Marcus Aurelius (161-180) ja
hänen kanssahallitsijansa Lucius Verus
sekä Commodus (180-192). Tämän
murhan jälkeen alkoi n. s. sotilasvallan aika
(193-285), jolloin sotaväki mielensä
mukaan asetti ja erotti keisareita. Tämän
ajanjakson ensim. hallitsijat olivat
Septimius Severus (193-211), Caracalla,
Heliogabalus ja Aleksanteri Severus,
joiden jälkeen seurasi nopeasti vaihtuvia
sotilaskeisareita, joiden aikana
valtakunta rappeutui ja eri osat tulivat
toisistaan melkein riippumattomiksi. —
Uuden ajanjakson, rajattoman yksinvallan
ajan, aloitti Diocletianus (285-305).
Hän otti itselleen kanssahallitsijan ja
kaksi apuhallitsijaa. Pitkien taistelujen
jälkeen Konstantinus Suuri (323-337)
tuli yksin hallitsijaksi. Hänen
toimestaan Konstantinopoli tuli valtakunnan
pääkaupungiksi. R:n keisarit olivat
vainonneet kristinuskoa, mutta
Konstantinus teki sen pääuskonnoksi.
Pakanuuden elpyminen Julianuksen (361-363)
hallitessa jäi lyhytaikaiseksi. Hänen
jälkeensä Valentinianus I (364-375) hallitsi
Länsimailla ja hänen veljensä Valens
(364-378) Itämailla. Heidän aikanaan
suuri kansainvaellus alkoi. Teodosius
Suuren (379-395) kuoltua valtakunta
jaettiin hänen poikiensa Honoriuksen ja
Arcadiuksen välillä. Raja kulki Isosta
Syrtistä Adrianmereen. Länsi-Rooma
joutui pian germ. kansojen (länsigoottien,
vandaalien y. m.) hyökkäysten kohteeksi.
Germ. palkkasoturipäälliköt olivat
tosiasiallisesti Italian herroja. Viimeisen
Länsi-R:n keisarin Romulus Augustuluksen
Odovakar kukisti 476. Länsi-R:n
näin loputtua Itä-Rooma (ks. t.) jatkui
v:een 1453. [Mommsen (saks., 1919-21);
Ferrero (saks., 1908-10, osittain ruotsin.,
1921-22); Birt, „Rooman miehiä" (1917).].

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>