Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Roomalaiskirje-Roomalaisten uskonto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Pelastusopissa vallitsee, vaikka
Augustinuksen oppi on virallisesti hyväksytty,
semipelagiolaisuuden henki: ihminen
tekee, minkä voi, saavuttaen siten
jotakin ansiota, ja Jumalan armo tulee
avuksi, täyttäen mitä puuttuu. Armo
tulee ihmisen osaksi ennen kaikkea
sakramenttien kautta, joiden hoito on
papiston yksinoikeus. Sakramentteja on
7: kaste, ehtoollinen, konfirmatsioni,
rippi, viimeinen voitelu, avioliitto ja
papiksivihkiminen. Vallitsevan
käsityksen mukaan ne tuottavat hyötyä jo
„tehtynä työnä" (ex opere operato),
katsomatta sisäiseen mielialaan. Sitäpaitsi on
runsaasti sakramentintapaisia pyhiä
toimituksia: manauksia, siunauksia,
voiteluita, pesemisiä j. n. e. Armonvälineihin
kuuluvat tavallaan myös ,,hyvät työt",
jommoisia ovat hartaudenharjoitukset ja
lahjoitukset kirkollisiin tarkoituksiin.
Kuitenkaan ei ihminen näiden muotojen
täyttämiselläkään pääse varmuuteen
pelastuksestaan; vasta kuoleman jälkeen
ratkaistaan hänen kohtalonsa. Mikäli
hän ei eläessään ole sovittanut syntiensä
ajallista rangaistusta, hän joutuu
kiirastulen puhdistukseen, kunnes voi päästä
taivaaseen; kuolemansynneissä kuolleet
joutuvat heti kadotukseen. — Suuri
merkitys on Neitsyt Marian ja pyhimysten
kunnioituksella ja uskolla heidän
esirukoustensa voimaan. R:n k:n
siveysopille on luonteenomaista
siveellisen ihanteen kaksinaisuus: suurelle
joukolle riittää maallisen kutsumuksen
velvollisuuksien täyttäminen, kun sen ohessa
tarkoin noudatetaan kirkollisia
velvollisuuksia; mutta niiden, jotka pyrkivät
kristilliseen täydellisyyteen, tulee elää
askeettista elämää ja pidättyä
avioliitosta (munkit, nunnat ja papisto).
Siveysopilliset määräykset ovat
yksityiskohtaisia, „kasuistisia" (vrt.
Kasuistiikka): mikä on siveellisesti oikein
tai väärin, sitä ei viime kädessä ratkaise
yksilön omatunto, joka on epäluotettava,
vaan kirkon auktoriteetti, joka
yksityistapauksissa on parhaiten selville
saatavissa kysymällä rippi-isän neuvoja.
Jumalanpalveluksessa vallitsevat
myöskin tarkat, kaavoihin sidotut
(„liturgiset") muodot; saarnalla on syrjäytetty
asema, ja jumalanpalveluksen
huippukohtana on messu. Messussa pappi
sanoillaan muuttaa leivän ja viinin
Kristuksen ruumiiksi ja vereksi ja „verettömästi"
uudelleen uhraa Kristuksen elävien ja
kuolleiden puolesta („messu-uhri").
Messun juhlalliset muodot, pappien loistavat
puvut, kirkkojen sisustus y. m. ovat
tarkoitetut esteettisesti vaikuttamaan;
seurakunta on siinä pääasiallisesti hartaana
katsojana, varsinkin kun latinaa
käytetään liturgiassa. — Kun ei nykyaikainen
valtio enää alistu r:n k:n ulkonaiseen
holhoukseen, on kirkko koettanut
sanomalehdistön ja yhdistyselämän avulla
saavuttaa vaikutusvaltaa. Kun r. k.
periaatteessa vieläkin vaatii itselleen
rajatonta määräämisvaltaa, johtaa kirkon ja
valtion suhde kat. maissa alituisiin
taisteluihin. Saksassa, Ranskassa y. m. on
siten viime vuosisadan kuluessa ollut
käymässä „kulttuuritaistelu" valtion ja
kat. kirkon välillä sekä parhaillaan
Meksikossa. Myöskin sivistyselämän alalla
kirkko yhä vaatii ulkonaista
holhoojavaltaa. Pitämällä „kiellettyjen kirjojen
luetteloa" se määrää, mitä uskovaiset
eivät saa lukea, ja „nykyaikaisten
erehdyksien luettelossa" (ks. Syllabus)
se on tuominnut hylättäväksi m. m. uskon-,
paino- ja tieteellisen tutkimuksen
vapauden. Kun uudenaikaisempi tieteellinen
käsitys kuitenkin on pyrkinyt esille
yksinpä kat.. teologiankin alalla, ryhtyi
paavi Pius X ankaraan taisteluun
„modernismia" (ks. t.) vastaan. —
Room.-katolisia on n. 300 milj. [Möhler,
„Symbolik" (1921, kat.); Hirn, „Det heliga
skrinet" (1909).]
Roomalaiskirje, Paavalin
roomalaisille Korintosta n. 57-58 kirjoittama
kirje. R. teroittaa, että ihminen tulee
vanhurskaaksi uskosta ilman lain töitä.
[Barth (saks., 1922).]
Roomalaisten uskonto. Siihen kuului
suuri joukko jumaluuksia, joilla
kullakin oli erikoinen tehtävänsä. Ne
käsitettiin pikemminkin voimiksi kuin
persoonallisiksi olennoiksi. Eräät jumalista
saivat yleisemmän merkityksen. Sellaisia
olivat Juppiter, Juno, Minerva, Mars,
Quirinus, Vesta ja Janus (ks. n.).
Uskonnollisen elämän toimitukset suoritettiin
huolellisesti, perittyjen muotojen
mukaisesti; ennemerkkejä pidettiin tällöin
tärkeinä (vrt. Auguurit ja
Haruspex). Vähitellen roomalaiset
ottivat käytäntöön uusia pyhiä menoja
kukistamiltaan kansoilta, joiden jumalia he
alkoivat palvella. Kreik. jumalat
samastettiin roomalaisten kanssa. Kreik.
jumalaistaruston ja sivistyksen vaikutus tuli
niin voimakkaaksi, että r. u. suuressa
määrin kreikkalaistui. Myöhemmin tuli
siihen itämaisia aineksia, Kybelen,
Isiksen ja Mitran (ks. n.) palvelusta, johon
vielä liittyi keisarin persoonalle osoitettu
jumalallinen palvonta. [Wissowa (saks., 1912).]
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
