Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 1403-1404 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Saint Martin-Saint-simonismi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Saint Martin [sämartä’], saari
Länsi-Intiassa, Pienten Antillien pohjoisia
saaria; 99 km², josta 52 km² (pohj.
osa) Ranskan (4,300 as., pääkaup. Marigot),
loput Hollannin (2,300 as., pääkaup. Philipsburg).
Puuvillan, suolan, karjan vientiä.

Saint Martin [sämartä’], Louis
Claude de (1743-1803), ransk.
mystikko, tunnettu nimellä „le philosophe
inconnu". Julk. J. Böhmen henkisiä teoksia.

Saint Mary’s River [seini mäəriz
rivə], joki Pohjois-Amerikassa, Kanadan
ja Yhdysvaltain rajalla, laskee
Yläjärvestä Huroniin; 96 km pitkä. 2 km:n
päässä Yläjärvestä suuret putoukset,
joiden varsilla voimalaitoksia.

Saint Mihiel [sämije’l], linnoitettu
kaup. Koillis-Ranskassa, Maasin rannalla.
Saksalaisten hallussa 1914-18. 10,000 as.

Saint Nazaire [sänaza’r], satamakaup.
Länsi-Ranskassa, Loiren suun oik. rannalla,
Nantes’in ulkosatama. 42,000 as.

Saint Paul [seintpō’l], kaup.
Yhdysvalloissa, Minnesotan pääkaup.,
Mississippi’n molemmilla rannoilla. Vilkas
kauppa ja teollisuus. 240,000 as.

Saint Pierre [säpjä’r]. 1.
Newfoundlandin etelärannikolla oleva, Ranskalle
kuuluva saari; 33 km², 3,500 as.
Muodostaa lähellä olevan Miquelonin saaren
kerällä Ranskan pohj.-amer. siirtomaiden
viimeiset tähteet, yht. 241 km², 4,000 as.
S. P:n omistaminen on Ranskalle tärkeä, siihen
kun liittyy Newfoundlandin rannikon
kalastusoikeus. Pääkaup. St. Pierre.
— 2. Ent. kaup. Martiniquen (ks. t.) saarella;
tulivuoren purkauksen hävittämä. — 3. Réunionin
(ks. t.) saaren suurin kaup. 28,000 as.

Saint-Pierre [säpjä’r], Bernardin
de (1737-1814), ransk. kirjailija.
Teoksia: „Études de la nature", johon
sisältyy ihastuttava tunteellinen idylli „Paul
et Virginie" (1787, suomen.). Kävi
Suomessa 1763. [Hirn, „Episodeja" (1921).]
— Saint-Pierre, Charles Irénée de
(1658-1743), ransk. kirjailija. Julk.
teoksen „Projet de paix perpétuelle"
(1713-17), jossa kehittelee ajatusta koko
Euroopan käsittävän ja maailmanrauhan
turvaavan valtioiden liiton perustamisesta.

Saint Privat [säprivä’], kylä
Lothringenissa Metzistä luoteeseen. Täällä
suoritettiin osa Gravelotten (ks. t.) taistelua.

Saint Quentin [säkãtä’], kaup.
Koillis-Ranskassa, Sommen varrella.
Kutoma-teoll., vilkas kauppa. 37,000 as.

Saint-Saëns [säsã’(s)], Camille
(1835-1922), ransk. säveltäjä. Urkurina
ja kirkkomusiikin opettajana Pariisissa
1855-70. S. -on ransk. uusklassillisen
tyylin etevin edustaja. Tunnetuimmat ovat
hänen sinfoniset runoelmansa („Danse
macabre" y. m.) ja oopperansa („Samson
ja Dalila" y. m.). Sävelsi myös 3 sinfoniaa,
5 pianokonserttoa, 3 viulukonserttoa,
2 messua, 2 oratoriota, requiemin y. m.

Saint-Servan ks. Saint Malo.

Saint-Simon [säsimõ’], Claude
Henri de (1760-1825), ransk.
yhteiskuntafilosofi, kreivi. Vaikka S.
ei vaatinut tuotantovälineiden ottamista
yhteiskunnan haltuun, luetaan hänetkin 1800-luvun
suurten sosialististen ajattelijain joukkoon,
sillä hänenkin päämääränään näyttää olleen
yhteiskunta, jossa toisen olisi mahdoton
riistää toista ja jossa kaikilla olisi
tilaisuus vapaasti kehittää kykyjänsä, vrt.
Saint-Simonismi. [Muckle (saks.,
1908).] — Saint-Simon, Louis de
Rouvroy, S:n herttua (1675-1755), ransk.
kirjailija. Kirj. kuuluisan muistelmateoksen „Mémoirs".

C. H. de Saint-Simon.

Saint-simonismi [sä-],
yhteiskuntajärjestelmä, jonka Henri de
Saint-Simon’in eräät oppilaat, lähinnä Bazard
ja Enfantin, kehittivät hänen esittämiensä
oppien pohjalla. Saint-simonistien
mukaan ihmiskunta oli siirtymässä
uuteen kehityskauteen, jota Saint-Simon
oli ennustanut ja jonka vallitsevana
periaatteena oli oleva: ihmiset eivät saa
riistää toisiaan. Riistäminen
(eksploateeraus) perustui voimassa olevaan
omaisuusjärjestelmään, joka teki mahdolliseksi
toisten työn tulosten anastamisen.
Vallankumous, joka oli poistanut muut
etuoikeudet, oli jättänyt rikkauden
etuoikeuden koskematta. Tässäkin oli
muutos saatava aikaan. Yksityisomaisuutta
saisi olla vain sillä, joka oli sen työllään
luonut, ja niinkauankuin alkuperäinen
omistaja eli. Hänen kuoltuaan se oli
joutuva valtiolle; perintöoikeus oli siis
lakkautettava. Yhteiskunta oli sitten —
keskuspankin välityksellä — jakava sen
haltuun joutuneet pääomat yksityisten
kesken heidän kykynsä ja suoritustensa
mukaan. — Saint-simonistit muodostivat
1820-luvulla jonkinlaisen uskonnollisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>