Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 123-124 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sibbern-Siddons

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Sibbern, Frederik Christian
(1785-1872), tansk. filosofi. Julk. sielut,
ja yleisfilos. teoksia, m. m. „Psychologie".

Sibbesborg, varhaiskeskiaik.
vuorilinna Sipoossa.

Šibbolet (hepr.), tunnussana.

Sibelius [-ē’-], Christian
(1869-1922), J. S:n veli, suom. psykiatri ja
neurologi, psykiatrian ylim. prof. 1909,
vakinainen prof. 1921. Lapinlahden
Keskuslaitoksen ylilääkäri 1904-22. —
Sibelius, Jean (s. 1865), suom.
säveltäjä. Ensim. sävellyskonserttinsa S.
antoi Helsingissä 1892 (,,Kullervo"-sinfonia)
herättäen huomiota itsenäisellä


Jean Sibelius.

sanontatavallaan. Kansanaiheisiin nojaten hän
ennen pitkää hahmotteli erityisen suom.
tyylin, jolle miltei kaikki nuoremmat
säveltäjämme ovat jossain määrin
rakentaneet. S:n tuotantoon ollut laaja ja
monipuolinen. Yhtä suurella mielenkiinnolla
seuraamme häntä Kalevalan ja Kantelettaren
tarumailla („Tuonelan joutsen" ja „Lemminkäisen
paluu") kuin hänen kertoellessaan meille
historiallisia jutelmia („Karælia" ja
„Finlandia"). Kautta maailman on
tunnettu „Ateenalaisten laulu" yksiääniselle
kuorolle ja orkesterille. Kaihomielisesti
kertoileva, riemulliseen, säkenöivään
loppukuoroon päätyvä kantaatti on „Vapautettu
kuningatar". Yleisimmin soitettu S:n
sävellyksistä lienee „Valse triste". S:n
pääteokset absoluuttisen musiikin alalla
ovat hänen 7 sinfoniaansa, viulukonserttonsa
sekä jouhikvartetti „Voces intimæ". S:n
myöhäisemmissä sävellyksissä on ollut
huomattavissa pyrkimys taiteellisten
ilmaisukeinojen yksinkertaistuttamiseen.
joskin hän suuripiirteisyyden saavuttamiseksi
toisinaan voi käyttää ylen rikasta soitinnusta,
joka vaatii jättiläisorkesteria (,,Aallottaret").
S:n yksinlauluilla on aina runollinen mielenkiintonsa,
vaihdelkootpa ne tyyliltään milloin mitenkin.
Suosituimpina niistä mainittakoon esim.
„Säf, säf susa", ,,Var det en dröm", „Demanten
på marssnön", ,,Sen har jag ej frågat mera",
„Svarta rosor" y. m. — Hänen mieskuoronsa
ovat olleet ylioppilaslaulajiemme parhainta
ohjelmistoa, esim. „Venematka", „Terve kuu",
„Saarella palaa" y. m. — S:n säveltäjäluonne
on voimakkaasti omaperäinen ja monessa suhteessa
erikoisesti mielenkiintoinen: mielialain sadunomaiset,
vallattomat harhannot toisella puolen,
toisaalla taas tunnelman yksilöllinen
herkkäväreisyys, ilmeen lämmittävä runollisuus
ja puhtaus. Rikkaalla mielikuvituksella
varustettuna hän ei koskaan turvaudu
ulkonaisesti vaikuttaviin taidekeinoihin,
enempää soitinnukseen kuin soinnutukseenkaan
ja melodian keksintään nähden; tässä suhteessa
hän on aikamme materialismin milteipä vastakohta,
ja on merkitsevällä tavalla vaikuttanut
edustamansa suunnan juurtumiseen nuoremman
säveltäjäpolvemme taiteeseen. S. on saavuttanut
maailmanmaineen. — Prof:n arvonimen S. sai
1916. S. nauttii v:sta 1897 säveltäjäapurahaa,
joka muutettiin valtion kunniaeläkkeeksi 1925.
[Furuhjelm (1916).]

Sibiu, Hermannstadt (ks. t.).

Sibylla (lat.-kreik.), tietäjänainen,
hurmahenkinen nainen, joka jumalan
(vars. Apollonin) haltioittamana ennusti
turmiota valtakunnille ja kansoille; nyk.
ennustajatar. — Sibyllan kirjat,
ennustuksia sisältävät kirjat Roomassa. Hädän
hetkinä erityinen lautakunta niitä tutki.

Sic (lat.), siten, sillä tavalla;
käytetään us. siteerattaessa (suluissa)
huomauttamaan jotakin kummastusta herättävää
tai virheellistä sanaa tai ajatustapaa. —
Sic itur ad astra, niin kohotaan tähtien
tasalle (s. o. onneen ja maineeseen). —
Sic transit gloria mundi, niin katoaa
maailman kunnia.

Siciliano [šitšiliā’no], mus., vanha it.
tanssi, hitaanlaisessa 3-jakoisessa rytmissä
(6/8 tahi 12/8).

Sick, Ingeborg Maria (s. 1858),
tansk. kirjailijatar. Julk. hempeitä
romaaneja, joista suomen, m. m. „Pyhä
avioliitto", „Else neito", „Siellä kotona".

Sickingen [zikiŋen], Franz von
(1481-1523), saks. ritari; von Huttenin
käännyttämänä Lutherin opin puolelle
suojeli uskonpuhdistajia. Teki 1522
kapinan ritarisäädyn vaikutusvallan
lisäämiseksi tahtoen hengelliset
ruhtinaskunnat poistettaviksi, mutta kärsi
tappion ja haavoittui kuolettavasti.

Sickinger [zik-], Joseph Anton
(s. 1858), saks. kansakoulumies, n. s.
Mannheimin järjestelmän alkuunpanija.
Sen mukaan lapset jaetaan eri luokkiin
lahjojensa mukaan. Normaaliluokkien
ohessa on erikoisluokat heikompilahjaisille
ja erikoisen lahjakkaille.

Siddons [sidənz], Sarah (1755-1831),
o. s. Kemble (ks. t.), engl. näyttelijätär,
aikansa suurimpia traagillisia kykyjä.
ks. kuvaliitettä Englannin taidetta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>