Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Solovetsin luostari-Solu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Solovetsin luostari, kreik.-kat.
luostari samannimisellä saarella
Vienanmeressä. Luostarin pääosa on 1584-96
rakennetun 8-tornisen muurin ympäröimä;
sisäpuolella on 9 kirkkoa. Luostarissa asui
ennen maailmansotaa 800 henkeä, joista 230
munkkia; pyhiinvaeltajia kävi vuosittain
12,000:een. — S. l. perustettiin 1429 ja
on kreik.-kat. karjalaisille ja lappalaisille
ollut sivistyskeskuksena. Ruotsalaiset ja
suomalaiset ovat eräitä kertoja, kuten 1589
ja 1611, turhaan koettaneet luostaria
valloittaa. [Ervasti, „Muistelmia matkalta
Venäjän-Karjalassa" (1918).]
 |
Solovetsin luostari.
|
Solovetsin saaristo, Vienanmeressä,
3 suurehkoa (Solovets, Hanhisaari ja
Iso-Muksalmensaari) ja joukko pieniä
saaria. Huomattavin on Solovetsin
(Solokan) saari, 24 km pitkä, 16 km leveä,
285 km2. Sen lounaisrannikolla on
Solovetsin luostari (ks. t.).
Solovetskoi, Solovets. ks.
Solovetsin luostari.
Solovjev [salavjo’f], Vladimir
Sergejevitš (1853-1900), ven. filosofi,
historiantutkija Sergej Mihailovitš S:n
(1820-79) poika. Teoksia suomen.: „Kolme keskustelua".
Solstitium (lat.), päivänseisaus.
Šoltjärvi l. Soutjärvi, kunta
Aunuksessa, Äänisjärven lounaisrannalla.
Asukkaista suurin osa vepsäläisiä.
Porfyyrilouhois 5 km Šoksun kylästä.
Solu. Niiden elollisten alkeisosien
nimitys, joista kaikki eliöt rakentuvat.
S:issa tai s:jen tuotteissa tapahtuvat
kaikki elämänilmaukset. S. on siis
alkeiseliö. Mutta se on myös alkueliö:
yksisoluiset eliöt edustavat alkuperäisintä
elimistymisastetta, jolta kaikki
monisoluiset ovat kehittyneet. — S:jen koko on
vaihteleva: useimmat ovat mikroskooppisen
pieniä, vain harvat paljain silmin
nähtäviä (suurin s. on strutsinmunan
keltuainen). Muoto on niinikään
moninainen: pallomainen, särmiömäinen,
levymäinen, rihmamainen j. n. e. S:n osia
ovat alkulima (solulima,
cytoplasma) ja solun tuma (nucleus).
Melkein kaikkien kasvi-s:jen seinämänä on
alkuliman rakentama, tavallisesti
selluloosainen s:n ketto; eläinsoluissa
|
Solu. A nuori, B ja C vanhempia, c ketto,
p alkulima, k tuma, v solunesteen täyttämä
solurakko.
|
ei tätä yleensä ole, alkuliman pintakerros on
vain hieman kiinteämpi kuin sisäosa. —
Alkulima on väritöntä, hyytelömäistä,
kem. kokoomukseltaan hyvin
monimutkaista ainetta, jolla on omituinen
vaahtomainen rakkularakenne ja jonka
perusaineessa on usein erilaisia
pikkuhiukkasia. Vanhojen kasvi-s:jen alkulimassa
on vesimäisen s.-nesteen täyttämiä
s.-rakkoja l. vakuoleja.
Kasvi-s:jen alkulimassa on lisäksi
värihiukkasia: viher-, ruso- ja valkohiukkasia. —
S:n tuma on tav. pallomainen tai
munamainen rakko, jota rajoittaa alkulimaa
vastaan tumankelmu. Sen aineista on
tärkein kromatiini (ks. t.), joka
tav. on jyväsinä jakautunut kautta koko
tuman. Sitäpaitsi on tumassa 1 tai
useampia tumajyväsiä. Kaikissa
eläinsoluissa on vielä n. s. keskusjyvänen
(centrosoma), jolla on tärkeä osuus
eläin-s:n jakautuessa. Tumalla on tärkeä
merkitys s:n aineenvaihdossa, eikä s. ilman
tumaa voi kauan elää. — S:n lisääntyminen.
S. syntyy aina toisesta s:sta joko jakautumalla,
kuroutumalla tai n. s. vapaan
s.-muodostumisen seurauksena. Jakautumisen
alkaa aina tuman jakautuminen. Tämä
tapahtuu joko välittömästi (amitoottisesti),
jolloin tuma jakautuu kuroutumalla
kronnatiinin järjestymättä kromosomeiksi;
tämmöinen jakautuminen on harvinaista.
Yleisintä on välillinen l. mitoottinen
jakautuminen (karyokinesis).
Tällöin tuman kromatiini keräytyy ensin
|
Solun jakautuminen.
|
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:16:43 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/4/0137.html
