Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomenkieliset Tieto-Sanomat-Suomen kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
käytännöllinen hyöty tarkoitusperäksi. Tieteet
vapautuvat kirkon holhouksesta ja kehittyvät
omia teitään. Niin tekee ensi sijassa
filosofia. Varsinainen uudistus tulee
luonnontieteiden alalta. Linnén vaikutus
ulottuu Suomeenkin. Hänen kannattajiaan ovat
luonnontieteilijöinä m. m. J. Brovallius
ja K. F. Mennander. Luonnontieteillä
ja taloustieteellä oli Suomessa muitakin
huomattavia edustajia: P. Kalm, P. A. Gadd
sekä P. Forskål. Nerokkain ajan
taloustieteellisistä kirjailijoista oli
A. Chydenius. Kielitieteessä alettiin
klassillisten kielten tutkimuksen ohella, jota
edusti m. m. H. Hassel, harrastaa muidenkin
kielten, m. m. suomen ja sen sukukielten
tutkimista. Tällä alalla enteilivät
(Jusleniuksen, Idmanin y. m.) vertailut suomen
ja heprean tai kreikan välillä sitä
vertailevaa suuntaa, jonka jatkajana esiintyi
m. m. Porthan. Arvokkain suomenkieltä
koskeva julkaisu vapauden ajalla oli Jusleniuksen
suom. sanakirja „Suomalaisen Sana-Lugun Coetus"
v:lta 1745. Ruotsinkieli kehittyi sen kautta,
että se pääsi vakinaisemmin yliopistollisen
opetuksen ja tieteen kieleksi. Historian
tutkijoista mainittakoon A. Scarin sekä
muistelmateosten kirjoittaja J. Arckenholtz.
Kotimaan historian tutkimuksessa pääsivät vuosisadan
puolimaissa taloudellis-hist. paikallis- ja
maakuntakuvaukset muotiin, mutta vasta Porthan
laski pohjan tieteellisemmälle tutkimustavalle.
Runouskin palveli ajan käytännöllisiä päämääriä,
se pyrki olemaan yhtaikaa hyödyllistä ja huvittavaa.
Tilapäärunoutta edelleenkin pääasiassa harrastettiin.
Tuotteliaimpia olivat A. Achrenius, joka
käytti hengellisissä tuotteissaan suomea sekä ruotsia,
K. F. Mennander ja H. Lilius, joista
viimeksimain. runoili suomeksikin. Vapauden ajan
lopulla esiintyi G. F. Creutz, jonka
yksistään esteettisiä näkökohtia palveleva runous
osoittaa ransk. suunnan vaikutusta. Suomenk.
kirjallisuuden harva lukuisista edustajista
mainittakoon saarna kirjan tekijä J. Wegelius
sekä runosepät S. ja H. Achrenius. Ruotsin
valtakunnan laki ilmestyi 1759 suomeksi.
Kustavilainen aika (1772-1809). Siitä
korkeasta älynviljelystä, jonka keskuksena
Ruotsissa oli Kustaa III:n hovi ja
joka runoudessa suosi etupäässä ransk.
esikuvia, ulottui heijastuksia Suomeenkin
mutta sai täällä pikemmin tieteellisen
kuin esteettisen leiman. Tieteessä keskittyivät
parhaat harrastukset H. G. Porthaniin,
jonka vuoksi koko aikakautta on S. k:n
historiassa usein nimitetty Porthanin
aikakaudeksi". Hänen ympärilleen keräytyi
parvi tutkijoita, jotka teoksissaan valaisivat
Suomen historiaa, kieltä, muinaisuskoa j. n. e.
Hänen ympärilleen muodostui myös maamme ensim.
kirjallinen seura, Auroraseura, jonka
toimesta saatiin aikaan ensim. sanomalehti
„Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo"
(v:sta 1771, myöhemmin nimellä „Åbo Tidningar").
Seuran parhaat taiteelliset pyrkimykset peri
F. M. Franzén, Ruotsin vallan aikaisista
runoniekoistamme etevin. Franzénin aikalainen oli
runoilija M. Choræus. Ruotsink.
runoilijoina esiintyivät myös jumaluusopin
professori J. Bonsdorff ja
arkkipiispa J. Tengström, tunnettu myös
historioitsijana. Eteviä tiedemiehiä
olivat lainoppinut ja valtiomies M. Calonius,
filosofi G. I. Hartman, matemaatikko
A. J. Lexell, fysiikan tutkija
G. G. Hällström, kemisti ja mineralogi
J. Gadolin. y. m.
Suomenkieliselläkin taholla Porthanin vaikutus oli
herättävää laatua. Se innosti K. Gananderia
ja K. E. Lencqvistiä työhön suomenkielen
ja suom. mytologian alalla ja A. Lizeliusta
perustamaan ensim. suomenk. sanomalehden
„Suomenkieliset Tieto-Sanomat". Suomenk. runoutta,
etupäässä hengellistä, viljelivät tällä aikakaudella,
paitsi Gananderia, m. m. J. Frosterus,
Tuomas Ragvaldinpoika, E. Lagus, G. Lauræus,
A. Achrenius ja K. K. Weman.
Uudempi aika (v:sta 1809). Suomen
erottamisen jälkeen Ruotsista
kansallinen erikoishenki alkoi herätä ja S. k.
saada omintakeista muotoa ja
sisällystä. Upsalasta tuleva uusromanttinen
virtaus sai aluksi Turussa joukon
kannattajia, joista useimmat ryhmittyivät
„Aura"-nimisen kalenterin (1817-18) ja
,,Mnemosyne"-lehden (1819-23) ympärille:
A. G. Sjöström, J. G. Linsén ja
A. I. Arwidsson, joista
viimeksimainittu oli ryhmän sielu, huomattavampi
sanomalehtimiehenä ja historiantutkijana
kuin runoilijana. Heidän vaikutuksensa
kirjallisuuden alalla oli ohimenevää
laatua. Sitävastoin Arwidssonin
isänmaallinen into sekä „Mnemosynen" herättämät
kansalliset kysymykset vaikuttivat
1820-luvun ylioppilasnuorisoon, jonka
keskuudesta nousi moni Suomen merkkimiehistä.
Tällä välin oli Suomenkieliselläkin taholla
tehty alustavaa työtä Porthanin ajan
hengessä ja osittain Skandinaaviasta
päin tulleiden uusien herätteiden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
