Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomen Säveltaiteilijain Liitto-Suomen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
paviljongin ohella esiintyy Suur-Merijoen hovi
(ks. t., kuva). Tältä kansallisen
romantiikan kaudelta mainittakoon
edelleen Polyteknikkojen Talo (ks. t., kuva)
(Lindahl & Thomé), Kansantalo (ks.
Kansantalot, kuva) Helsingin
Siltasaarella (Karl Lindahl), Tampereen
(ks. t., kuvaliite) Johanneksenkirkko ja
Helsingin Telefoniyhdistyksen talo
(molemmat L. Sonckin). Tätä
rakennustaiteemme murrosaikaa ei sivuutettu
erehdyksittä ja liioitteluitta, jonka vuoksi
suunta kohtasi vastustusta nuorimman
polven arkkitehdeissä. Sitä vastaan
hyökkäsivät G. Strengell, S. Frosterus
y. m., joista vars. jälkim. meillä
esiintyi belg. Henry van de Velden
ratsionalististen aatteiden kannattajana.
Viimeaikaisissa rakennusluomissa on
havaittavissa siirryntää renessanssin
henkeen, rakennustaiteen samalla
säilyttäessä suuremman vapauden kuin mitä
tälle hist. tyylille oli ominaista ja
eksymättä tyylinkopioimiseen. Ensim.
tyypillisiä esimerkkejä tästä siirrynnästä on
Helsingin Unioninkadun varrella
sijaitseva Pohjoismaiden Osakepankin
rakennus (Gesellius-Lindgren-Saarinen).
Ennen maailmansotaa ja sen jälkeen
maassamme vallinneesta vilkkaasta
rakennustoiminnasta, jolloin luonnollisen kiven
tai rappauksen käytön ohella
fasadiaineena myös tiilen käyttöön heräsi
erikoinen mieltymys, mainittakoon
esimerkkeinä: A. Lindgrenin
Suomi- ja Kaleva-yhtiöiden graniittipalatsit
(ks. n., kuvia), E. Saarisen Helsingin
asemarakennus (ks. Asema, kuva),
G. Nyströmin Yliopiston fysikaalinen
laitos, Tarjanteen Apollon ja
Salaman talot, Sonckin Suomen
Hypoteekkiyhdistyksen (ks. t., kuva) ja Pörssin
talot sekä Kallion kirkko (ks. Kallio,
kuva), V. Jungin Helsingin Seurakuntatalo,
J. Eklundin (s. 1876) Hankkijan
(ks. t., kuva) liikepalatsi, V. ja I.
Thomén pankkirakennukset eri kaupungeissa,
Palmqvist & Sjöströmin
pohjalaisten ylioppilasosakuntien talo
Ostrobotnia, Hufvudstadsbladetin ja Lackmanin
liikepalatsit (Helsingissä), J. S. Sirénin
(ks. t., kuva) Eduskuntatalo, Lindahlin
ent, Suomi-yhtiön talo Helsingin
Kauppatorin varrella, V. Vähäkallion
Simonlinna (Helsingissä). — Edelleen on
mainittava Hackmanin talo (Gyldén &
Ullberg) ja Ullbergin Kauppapankin
ja O.-y. Karjalan liikepalatsit Viipurissa
sekä Strömbergin museotalo (ks.
Kuopio, kuva) ja Suomen Pankin
talo Kuopiossa. Ajan luonteeseen kuuluu,
että us. yllämainituista arkkitehdeistä
enemmän tai vähemmän ovat toimineet
huonesisustuksenkin alalla.
— Kaupunginjärjestelytaiteen alalla, jota
sitäkin aluksi elähdyttivät uusromanttiset
ihanteet, ovat meillä toimineet m. m. G.
Nyström, Sonck, Jung, Saarinen, V. Thomé,
Oiva Kallio ja B. Brunila.
Kuvaamataide. Keskiaikana Suomessa
tuli länsimainen kirkollinen taide
yksinvallitsevaksi. Kat. kirkkojemme
sisustat maalattiin väririkkaiksi.
Suurimmalta osalta nämä maalaukset ovat
1400-luvulta, 1700-luvulla ne enimmäkseen
peitettiin valkosivelyllä, josta ne
1800-luvun lopulla taas saatettiin monessa
kirkossa näkyviin (vrt.
Kalkkimaalaus, kuva). Kalkkimaalausten
lisäksi oli kirkoissa ulkomailta tuotuja
lasimaalauksia. Taulukuvia ei ole säilynyt
muita kuin alttarikaappien siipiovissa
olleita kuvaesityksiä. Kuvanveistotaidetta
ei Suomessa vielä ollut keskiajalla.
Sillä lähinnä vain puunleikkauksen alaan
ovat luettavat ne alttarikaapit,
ristiinnaulitunkuvat ja kuorituolikoristeet, jotka
meillä silloin edustavat veistotaidetta.
Kun taideteoksia suuressa määrin tuotiin
ulkomailta, pääsi täälläkin veistotaiteessa
korkeampi kehitys vallalle, ja yleensä
voi sanoa keskiajan taiteen pääsuuntien
olevan meilläkin edustettuina.
Huomattava on esim. Uudenkirkon (Turun l.)
suuri alttarikaappi (ks. t., kuva).
Alttarikaappien aika päättyi 1500-luvun alussa.
Näiden puunleikkausten lisäksi
mainittakoon vielä kallisarvoisimmat keskiaikaiset
taide-esineemme: Porvoon tuomiokirkon
hopeinen ehtoolliskalkki sekä Nousiaisten
kirkossa oleva piispa Henrikin kivinen
kenotafion.
Uudella ajalla kansanomainen
kirkkomaalaus heräsi uudestaan eloon
1600-luvun lopulla ja pysyi voimassa aina
1800-luvun alkuun vars. Pohjanmaalla,
missä sen viimeisenä edustajana oli
M. Toppelius. Taulumaalaukset
tulivat 1600-luvulla yleisiksi kirkoissamme,
joissa tavallisten alttaritaulujen ohella
myöskin on tämän ajan erikoisuutena
n. s. votiivi- (ks. t., kuva) l.
lupaustauluja, jotka herättävät mielenkiintoa
muotokuvallisilla esityksillään.
Varsinaisia muotokuvamaalauksiakin tavataan
1600-luvulta alkaen. Ensim. suomalaissyntyinen
Euroopassa kuuluisaksi tullut taiteilija on
Elias Brenner. Turun yliopisto, jonka
palveluksessa 1600-luvun lopulta alkaen uli puun-
ja vaskenpiirtäjiä, alkoi 1700-luvun alussa tarjota
julkista taideopetusta. Kustaa III:n aikoina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
